Vuoden ensimmäinen kuulumispostaus

Otsikko kertookin postauksen aiheen! Selailin vähän postauksia ja ihan hetkeen en näköjään ihan normaalia kuulumispostausta ole tehnytkään. Postauksen kuvina toimivat nyt puhelinkuvat koska huonojen ilmojen takia en ole kameraa mukaan tallille ottanut. Tää voisi nyt sitten samalla olla tämän vuoden ensimmäisten puhelinkuvien postaus.

Siivoilin vähän meidän ruokinhuonetta. Harmittaa, kun en tajunnut ottaan ennen-kuvaa.

Ofelia kengitettiin uuteen hokkikenkään lauantaina ja ponski sai samalla ihan ensimmäiset tilsakumitkin. Sovittiin kengittäjän kanssa, että liikutan ponin ennen kengitystä, jotta se käyttäytyisi edes vähän asiallisesti. Käytiin siis ennen kengitystä 7km lenkki, johon sisältyi myös lumisateen seurauksena hankitreeniä. Suurin osa lenkistä mentiin käyntiä ja se vasta Offelle vastenmielistä puuhaa onkin.

1. Tallikissa löysi hyvän nukkumapaikan. Tosin luulin, että se oli kuollut kun ei liikkunut moneen tuntiin mihinkään. 2. Offe kengityksessä. 3. Minä eilen aamulla, kun piti lähteä kouluun....

Kengityksessä Offe käyttäytyi varmaan paremmin kuin ikinä. Yleensä neiti ei anna laittaa omaa jalkaansa kengittäjän jalkojen väliin, joten kengittäjä on joutunut lyömään naulat vapaalta kädeltä. Nyt ei tämän asian kanssa ollut mitään ongelmaa, vaan Ofelia seisoi kuin vanha ravuri koko kengityksen ajan. Kerrankin saan olla ylpeä Offesta ja sen käyttäytymisestä!

Ollin kävin myös lauantaina ajamassa ja sen ajon kohdalle sattuikin todella mukava lumi-/räntäsade. Tuntui, ettei ajolaseistakaan ollut yhtään mitään hyötyä, kun sitä lunta tuiskutti jokaisesta suunnasta. Mentiin reilu 8km lenkki ja hölkkäiltiin sen verran mitä tiet sallivat. Olli on nyt kyllä ollut ihmeen hyvä kotona ajaessa. Pitäisi varmaan koputtaa nyt puuta mutta paremmalta se tuntuu kuin esimerkiksi viime vuoden alussa.

1&2 Olli lähdössä lenkille ja Olli lenkillä. 3.Offe lenkillä ennen kengitystä.

Meille on nyt osa teistä tosi hyvässä kunnossa ja sitten onkin se toinen osa, mitkä on ihan surkeassa kunnossa. Tää on niin raivostuttavaa, kun tänään on kauheat pakkaset ja huomenna onkin jo plussakelit. Miksei voi olla joko ne pakkaset tai sitten plussakelit. Kaikista parhaiten mulle kelpaisi, että kesä tulis mahdollisimman nopeasti!

Muutamat puhelimella otetut rakettikuvat!

Vuosi 2014

Aluksi ajattelin, etten tekisi tälläistä yhteenveto postausta lainkaan, sillä tietokoneemme hajosi kesän alussa, joten kuvia ei alkuvuodesta ole. Katsoin kuitenkin vähän alkuvuoden postauksia, joista varastin muutamat kuvat tähän.

Ofelian ravikuva © Hannaleena Ahtiainen

Tammikuussa Ofelia starttasi kaksi kertaa. Aloitettiin kausi Kouvolassa sijalla kaksi, mikä tuntui ihan lottovoitolta kaikkien vaikeuksien jälkeen! Kävin myös estevalmennuksissa ekaa kertaa moneen vuoteen.

Helmikuussa oltiin Ollin kanssa lastentapahtumassa ratsastuttamassa lapsia. Ratsastuskuvia löytyi myös aika paljon helmikuun ajalta, joten silloin olen ilmeisesti ratsastanut paljon mm. Kuprulla ja Ripalla.

Ofelian ravikuva © Salli Kotiranta

Ofelian kanssa haettiin Kouvolasta ihan kelpo kuudes sija. Maat alkoi sulaa ja kuten vasemman alakulman kuvasta näkyy oli melko loskaista. Lämpimämmät ilmat rasittivat etenkin Ollia paksun karvansa kanssa. Katsotaan josko tänä vuonna ajeltaisiin talvikarvat ajoissa pois.

Huhtikuussa oltiin äitin kanssa Tampereen hevosmessuilla molempina päivinä. Oli ihanaa pitkästä aikaa viettää viikonloppu ilman omia eläimiä, vaikka kyllähän niitä keresi siinä jo ikävä tulla. Saa nähdä lähdetäänkö tänäkin vuonna samoille messuille!

Kuprun estekuva © Tanja Rissa                         Kuprun mätsärikuva © Laura Taimioja

Toukokuussa tapahtui paljon. Lopetin peruskoulun keskiarvolla 8,4. Käytiin Kuprun kanssa Anjalassa mätsäreissä ja mut palkittiin parhaana junior esittäjänä. Hypättiin Kuprukan kotitallilla estekisat, joissa oltiin kolmansia. Estekisojen jälkeen Kuprukka lähti meijän mukaan Jaalaan kesäksi!
Iso kiitos kuuluu Kuprun omistajille Mintulle ja Mirjalle, että saatiin poni kesäksi meille!:) Ponskit pääsivät myös laitumelle.
 

Kesäkuussa käytiin Vermossa ja nautittiin lämpimistä kesäpäivistä. Käytiin myös Kymi Gp katsastamassa. Olis niin unelma joskus olla oman hevosen kanssa tossa kisassa mukana! No mutta mistäs sitä tietää, vaikka tulevaisuudessa oltaisiinkin.

Kuprun montekuvat © Milla Piilola

Heinäkuussa olin töissä S-marketissa. Käytiin Kuprun kanssa Sm-montesta hakemassa kuudes sija. Olin niin ylpeä ponista, että tuossa sakissa pisteli itsensä kuudenneksi ja vielä uudella monte-ennätyksellä!

Elokuussa lukio alkoi, jonka seurauksena Kupru lähti takaisin kotiin. Käytiin Ollin ja Kuprunkan kanssa myös Lahden poniraveissa, jotka ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa mutta sehän kuuluu tähän lajiin.

Syyskuussa otettiin pappaponien kanssa paljon kuvia. Ofelia kävi pistämässä Mikkelissä ennätyksen uusiksi ja napaten samalla kolmos sijan.

Lokakuussa täytin 16-vuotta. Syysloma oli elämäni rankin loma, sillä menetin yhden rakkaan ihmisen silloin. Lokakuu on ollut tähän asti ehkä kaikista hirvein kuukausi mun elämässä. Silloin tuntui, ettei mikään onnistu.

Marraskuussa elämä taas voitti ja Olli oli ihan super hyvä Kouvolassa, vaikka viimeinen olikin. Tuli kyllä tuo Ollin pienikin onnistuminen niin hyvään kohtaan. Ravi tuntui juuri siltä niinkuin pitääkin. Pieni toivon kipinä heräsi, että Ollikin palaisi vihdoin tasolleen.

Joulukuu meni hirveää vauhtia ja sain onnitella itseäni, sillä ensimmäinen lukiovuosi on puolessa välissä. Ostettiin poneille uudet hiittikärryt. Otettiin myös vähän tonttuilu kuvia. Huijasin vähän ponien kuvien kanssa, sillä ne on oikeasti otettu marraskuussa koska silloin oli hetken paljon lunta.:D

Tässä pääpiirteittän mun vuosi. Kakista starteista en alkanut kertomaan, tässä vain pieni osa niistä. Saa nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan uusien sääntömuutosten kanssa. Ollin kanssa ei varmaan yhdessäkään startissa maaliin hyväksytysti päästä.. Mutta se on vain tyydyttävä niihin sääntöihin mitkä annetaan. Tämä on tosiaan mun viimeinen a-poni vuosi, joten yritetään ottaa tästä vuodesta kaikki irti, mikä saadaan!

vuoden viimeinen (videopostaus)

Nyt ärsyttää ja suututtaa. Kuvasin tosiaan sen videopostauksen jo viime viikon maanantaina mutta sen kanssa ei nyt sujunut ihan kuin elokuvissa. Latasin siihen musiikin päälle, mikä sitten mykisti koko videon tubeen ladatessa. Sama temppu toistui, vaikkei biisi ollutkaa mistän tubesta otettu.....
Kasasin videon nyt kuitenkin mutta harmittaa ihan älyttömästi koska siitä ei tullut lainkaan sellainen, kun halusin. Mikään tuben valmismusiikkikaan ei sopinut päälle.. Laitakkaa vaikka joku oma musiikki taustallesoimaan, niin ei tule tollaisia tyhmiä hiljaisia kohtia!

linkki videoon

          


Vähän mua näin jälkikäteen nauratti, kun valitin tuossa kylmyydestä, kun oli -5 astetta pakkasta. Eipä kyllä parin edellispäivän jälkeen voi sanoa, että silloin oli kylmä.
Tämä on nyt sitten mun vuoden viimeinen postaus. En olisi tätä kyllä viimeiseksi halunnut jättää mutta minkäs teet. Kirjotin toiseen blogiin vielä mun vuodesta (ilman heppoja) koosteen, jos kiinnostaa klikkaa tätä.

Haluan tän postauksen myötä toivottaa kaikille oikein super mahtavat uudet vuodet ja paljon menestystä kaudelle 2015! Me kiitetään ja kuitataan tältä vuodelta.

Hyvää joulua!

Me halutaan kaikkien karvakorvien kanssa toivottaa kaikille teille oikein hyvää joulua! Syökää paljon ja hyvin, niin mekin aijotaan tehdä! ;)

Joulun odotusta

Lauantaina meilläkin vihdoin alkoi joululoma. Nyt saa onneksi hetken hengähtää koulun osalta ja aiettä tuntuu hienolta sanoa, että kouluun mennään vasta ensi vuonna! Luntakin on satanut aika paljon, joten alkaahan täällä jo näyttämään ihan jouluiselta. Tänä vuonna emme perheen kanssa vietä kummemmin joulua mutta toki syömme jouluruokaa ja sellaista. Lahjoja ei osteta, joten minkään sortin joululahja listoja on turha tehdä. Mutta järjellä, kun ajattelee niin empä mä kyllä itselle mitään tarvitsekkaan. Poneille toki jotakin pientä mutta ei ne ole sellaisia pakko saada- juttuja. Postauksen lopussa esittelen kuitenkin yhden uuden ostoksen poneille!

Ofelialla olen alottanut voiman ajamisen, joten kovaa ei ole ajettu kotona miesmuistiin. pitkiä lenkkejä ja hankitreenejä sen sijaan on tullut tehtyä. Vielä saisi hieman tulla lunta lisää, niin ei pääsisi poni niin helpolla. Ylämäkiäkin ollaan ajettu mutta niitä tulee ajettua ihan ympäri vuotisessa treenissä, niin siinä ei mitään kummallista ole. Pääosin Ofelian kanssa treenit sujuvat hyvin, eikä ole mitään erikoista mainittavaa.

Ollin kanssa ollaan myös treenattu samalla tavalla kuin Offen. Oltsulla voimaa on reilusti enemmän kuin Ofelialla, joten sen kanssa lenkit on sellaista 10-15 kilometriä. Hiljaksiin ollaan myös Ollin kanssa treenattu, ettei kovaa olla menty. Vaihtelun vuoksi Ollilla myöskin on ratsastettu ja poni oli viikko sitten joulumaassa ajeluttamassa lapsia.

Tavoitteena nyt on saada molemmat ponit lahtumaan ja kasvattamaan kuntoa lisää. On muuten noussut treenausmotivaatio ihan erilaiseksi, kun sain kunnollisen otsalampun kypärään, niin näen kunnolla ajaa pimeälläkin! Nyt siihen uuteen ostokseen, eli ostettiin uudet hiittikärryt! Merkiltään kärryt on desperado ja halusin nämä hiittarit koska meillä oli nämä hevosilla ja tykkäsin silloin tosi paljon ajaa niillä! Reilun viikon jälkeen tykkään tosi paljon ja tykkään etenkin siitä, että nyt on pikalukko kärryt myös kotona! Helpottaa sekin huomattavasti.

Jonkunlainen videopostaus on suunitteilla joululoman aikana, kunhan vaan otan itseäni niskasta kinni. Kamerankin otin eilen pitkästä aikaa mukaan tallille, niin saan tänne välillä muutakin kun puhelin kuvia. Puhelimeen kuvia on kuitenkin kertynyt taas iso määrä, niin puhelin kuvapostausta myöskin tulossa lähiaikoina.

Vuosi poninomistajana

Tänään 9.12 tulee vuosi siitä, kun Ofelia siirtyi nimiini. Vuosi on mennyt ihan hirveän nopeasti ja tuntuu ihan eiliseltä, kun pistettiin paperit postiin omistajanvaihdoksesta. Lueskelin vamnhoja postauksia ja siellä luki viime syksyn osalta niin paljon valitusta hunosta tuurista, niin aattelin nyt kertoa vähän kattavammin missä mennään!

Tosiaan viime syksynä juuri ennenkuin Ofelia siirtyi mun nimiin, niin ponille tuli kaviopaise vasempaan etuseen. Kun tämä saatiin hoidettua ja poni saatiin kenkään uudelleen, niin paise uusiutui. Tämä operaatio veroitti meiltä reilun kuukauden, joten Ofelia oli sen ajan treenaamatta. Monta kertaa teki mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoa, etten halua tuota ponia, kun ongelmat alkavat jo nyt. No mutta selvittiin kaviopaiseista ihan älyttömän hoitamisen jälkeen ja kyllä vierähti kyynel jos toinenkin silmäkulmaan, kun pääsin pitkän tauon jälkeen ajamaan pikkuneitiä!

No ei me sitten kauaa treenaamaan keretty, kun ponille tuli koko kroppaan kaljuja läiskiä. Soitettiin eläinlääkärille, eikä hänkään osannut kertoa missä vika on. Onneksi hevospiirit on kuitenkin melko pienet ja saatiin neuvoksi yhdeltä tutuntutulta syöttää ponille sinkkiä. Melko nopeasti karvat kasvoi sitten takaisin ja päästiin taas pienen tauon jälkeen jatkamaan treenaamista. Jos haluat lukea lisää tästä karvattomuudesta, niin klikkaa tästä.

Loppuvuosi jatkettiin treenaillessa ja poni pysyi terveänä. Ensimmäistä kertaa poni väläytti mulle ihan hulluja vauhteja kotona ja aloin jopa uskoa, että kyllä se aurinko paistaa risukasaan. Aloitettiin kausi 2014 jo toinen päivä tammikuuta. Ofelia oli ollut niin hyvä kotona, niin lähdettiin katsomaan miltä meno radalla maistuu ja kakkosena ylitettiin maalilinja. En voi sanoin kuvailla miltä se tuntui kaiken epäonnistumisten jälkeen.

Alkuvuodesta mulla ja Offella löytyi se yhteinen sävel ja sen seurauksena tuloksetkin parani. Kotona neiti alkoi parantamaan vauhteja kokoajan ja tuntui, ettei raja tule missään kohtaan vastaan. Starttailtiin aina, kun sarjoja lähistöllä oli. Pari ihan totaallista alisuoritusta tuli, kun taas välillä poni yllätti mut totaallisesti.

Kaikista mieleen painuvampana mun mieleen on jäänyt 17.5 Lappeessa juostu startti. Poni lähti hyvin voltista mutta hyytyi vaan takasuoralle mentäessä. En muista monentena siinä vaiheessa oltiin mutta suurin osa poneista oli meidän edessä päin. Viimeiseen kaarteeseen kaarruttaessa poni tajusi, että hei nythän ollaan raveissa ja täällä kuuluu juosta. Ofelia tuli ihan älytöntä vauhtia koko loppusuoran ja hyvän kirinsä ansiosta kerettiin sijalle kolme. Uuden ennätyksen kera.
En ole kovin monelle kertonu mitä vauhtia me tultiin loppusuora mutta siinä vaiheessa viimeistään tajusin, että kunhan vaan palat loksahtaa kohdilleen, niin vauhdit eivät ihan heti kyllä lopu.

© Roosa Laitila

Ennätystä parannettiin vielä Mikkelin poniraveissakin, jossa napattiin myös kolmassija. Ennätys kirjataan nykyisin lukemiin 2.53,6.
Pari starttia ajettiin vielä loppuvuodesta ja tämä kausi päätettiin sijaan kaksi Lappeenrannassa.

Tämä vuosi on ollut opettavainen Ofelian kanssa. Terveinä ollaan tähän asti selvitty (kop kop..). Välillä on ollut hetkiä, että tekisi mieli ampua tuo poni raketilla kuuhun mutta oon kuitenkin ikuisesti kiitollinen, siitä että sain sen omiin nimiini. Kunhan pikkuponi juoksisi siellä radalla samaa vauhtia, kuin kotona, niin olisi parempi kuin hyvä. Mutta uskoisin, että Ofelia vielä joskus näyttää vauhtivaransa myös startissa. Sitä en tiedä istunko silloin itse enää kärryillä,vai olenko jo joutunut siirtämään ohjat nuorempien käsiin. Aika näyttää ja ponin ehdoilla mennään.

Ofeliahan on tosiaan ollut mulle jo pitkän aikaa "oma" ja olen saanut sen yksin varsasta asti rakentaa mutta kyllä sen on nyt huomannut, että oma on aina oma. En sano, että Offe olisi mulle yhtään Ollia tärkeämpi mutta kyllä se tuntuu ihan erilaiselta istua sen ihan oman ponin kärryillä. Tää vuosi on ollut mulle ihmisenä vaikea ja mun elämässä on tapahtunut niin isoja muutoksia, niin en voi muutakun olla kiitollinen siitä, että oon saanut rinnalleni kaksi upeaa ponia, jotka pitävät mun jalat maassa ja pään kasassa.

Kausi 2014 on nyt purkissa

Tällä hetkellä tunnen itteni niin epäonnistuneeks tän blogin suhteen. Viimeisin postaus tullut melkein kuukausi sitten. Aikaa on kuitenki vain rajallinen määrä, niin jotakin on vaan pakko jättää pois, kun ei ole aikaa. Muutama tunti vuorokauteen lisää ei tekisi huonoa! Koeviikko on jo onneksi takana päin ja ensi viikolla on kokeiden palautukset. Toivottavasti meni hyvin!

Viimeiseen kuukauteen mahtuu kolme starttia ponien kanssa. Offe kilpaili kaksi kertaa ja Olli kerran. Kerron seuraavaksi pienet tiivistelmät siitä, että miten sujui.

12.11 käytiin Ofelian kanssa Vermossa. Otin siellä hokit pois koska oli ihan kesärata. Lämmityksessä poni oli ihan hyvä mutta kävi melko lailla kierroksilla ja vauhdista oli vähän erimielisyyksiä. Siinä vaiheessa, kun hevonen meni ohi, niin mentiin ja kovaa mutta väärää askellajia. Meni hetki, kun sain pikkuponin rauhottumaan raville. Muutama hyvä pätklä saatiin kuitenkin lämmityksessä.
Juuri ennen starttia kokooontumisringissä poni kävi kuumana edelleen ja asiaa ei yhtään helpottanut, että yksi hevonen pelästyi Ofeliaa ja Offe sitten puolestaan pelästyi sitä. Siinä olikin jo katastrofin aibnekset kasassa ja startissa haparoitiin lähes koko matka. Maalissa oltiin seitsemänsiä ajalla 2.59,0.

16.11 Lähdettiin Lappeeseen päättämään Ofelian kausi 2014. Koskaan ei ole ajettu Ofelialla näin lyhyen ajan perässä kilpaa mutta eipä tuo näyttänyt ponia haittaavan. Lämmitys sujui hyvin ja tuntui, että mulla olisi ollut eri poni aisojen välissä, kuin Vermossa. Otettiin pari reipasta pätkää lämmityksessä, jossa poni ei ollut parhaimmillaan muttei sitä huonoksikaan voi sanoa.
Startattiin 120m takamatkalta, joten odotuksia ei kyllä ollut. Päästiin toisella matkaan ja lähdettiin kokoajan tavoittamaan edellä meneviä. Kaarteessa saatiin ekat ponit kiinni ja päästiin niistä ohi. Takasuoralla joudun ajamaan taas neljättä-viidettä rataa, jotta päästiin ohi hitaammista. Viimeisessä kaarteessa edessä oli vielä muistaakseni 4-5 ponia ja ajattelin, ettei me noita enää kiinni saada. Ofelia kuitenkin jatkoi tasaista nousua ja spurttasi kakkoseksi asti loppusuoralla. Voittaja oli jo liian kaukana, joten sitä ei tavoitettu mutta toi oli ihan tosi hyvä suoritus Ofelialta. Aika oli kuitenkin vain 2.58,0.
Ofelia jäi nyt näiden starttien saattelemana tauolle ja viettelinkin kaksi viikkoa ihan pelkkää lomaa. Nyt ollaan tällä viikolla pikkuhiljaa palailtu treenien pariin. Toivotaan, että ensi vuonna tullaan sitten kovemmassa kunnossa takaisin radoille.

27.11 Mentiin Ollin kanssa pyörähtämään kotiradalla Kouvolassa. Mitään odotuksia mulla ei ollut ja tiesin, ettei Olli tuossa lähdössä pärjää koska sillä ei ole vauhtia ajettu ollenkaan. Myöskään hokkikenkä ei Ollin tapauksessa helpottanut asiaa.
Lämmitin ponia kaksi kertaa ja oli kyllä hymykorvissa asti koska Ollin ravi tuntui ihan mahottoman hyvältä! Otin yhden reippaan pätkän, jossa pikkuponi tuntui oikein hyvältä. Ennen starttia sanoin äitille, että:" Mulle on ihan sama vaikka tullaan kakssataa metriä muiden perässä maaliin, kunhan tää ravaa!"
Lähdettiin matkaan ja olin oikeestaan melko varma, että Olli poksahtaa laukalle mutta niin ei käynyt! Olli meni koko matkan tasaista tahtia, eikä laukannut kertaakaan! Yksi ihan pieni haparointi tuli mutta sitä ei lasketa laukaksi! Maaliin tultiin viimeisenä mutta Olli pysyi kuitenkin porukan mukana! Aika oli 3.15 ja siihenki olen tosi tyytyväinen, vaikka ennätyksestä tullaankin vielä reilusti perässä. Kyllä Ollikin täältä nousee toivottavasti!

En voi edes sanoin kuvailla, miltä tuntui kun Olli ravasi niin hyvin. Joillakin keillä on itsestään selvyys, että ravi rullaa, niin tämä ei varmasti tuntuisi miltään mutta kun sen ravin kanssa joutuu kokoajan kamppailemaan, että se pysyy hyvänä, niin tälläisiä pieniäkin onnistumisia oppii arvostamaan. Vähän mua nauratti, kun viimeisenä maaliin tultiin mutta silti hymyilin startin jälkeen, kuin naantalin aurinko! :D

Entiiä onko mun kamerassa asetukset päin pyllyä vai mikä  on mutta huomasin tuossa kuvia muokkaillessa, että lähes kaikki kuvat oli ihan käyttökelvottomia... Sain kuitenkin jotakin sentään ja laitoin näkyville myös muutamat joulukuvat, mitkä otin silloin kun vielä oli lunta. Uusi bannerikin tulossa piakkoin!