Vuosi poninomistajana

Tänään 9.12 tulee vuosi siitä, kun Ofelia siirtyi nimiini. Vuosi on mennyt ihan hirveän nopeasti ja tuntuu ihan eiliseltä, kun pistettiin paperit postiin omistajanvaihdoksesta. Lueskelin vamnhoja postauksia ja siellä luki viime syksyn osalta niin paljon valitusta hunosta tuurista, niin aattelin nyt kertoa vähän kattavammin missä mennään!

Tosiaan viime syksynä juuri ennenkuin Ofelia siirtyi mun nimiin, niin ponille tuli kaviopaise vasempaan etuseen. Kun tämä saatiin hoidettua ja poni saatiin kenkään uudelleen, niin paise uusiutui. Tämä operaatio veroitti meiltä reilun kuukauden, joten Ofelia oli sen ajan treenaamatta. Monta kertaa teki mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoa, etten halua tuota ponia, kun ongelmat alkavat jo nyt. No mutta selvittiin kaviopaiseista ihan älyttömän hoitamisen jälkeen ja kyllä vierähti kyynel jos toinenkin silmäkulmaan, kun pääsin pitkän tauon jälkeen ajamaan pikkuneitiä!

No ei me sitten kauaa treenaamaan keretty, kun ponille tuli koko kroppaan kaljuja läiskiä. Soitettiin eläinlääkärille, eikä hänkään osannut kertoa missä vika on. Onneksi hevospiirit on kuitenkin melko pienet ja saatiin neuvoksi yhdeltä tutuntutulta syöttää ponille sinkkiä. Melko nopeasti karvat kasvoi sitten takaisin ja päästiin taas pienen tauon jälkeen jatkamaan treenaamista. Jos haluat lukea lisää tästä karvattomuudesta, niin klikkaa tästä.

Loppuvuosi jatkettiin treenaillessa ja poni pysyi terveänä. Ensimmäistä kertaa poni väläytti mulle ihan hulluja vauhteja kotona ja aloin jopa uskoa, että kyllä se aurinko paistaa risukasaan. Aloitettiin kausi 2014 jo toinen päivä tammikuuta. Ofelia oli ollut niin hyvä kotona, niin lähdettiin katsomaan miltä meno radalla maistuu ja kakkosena ylitettiin maalilinja. En voi sanoin kuvailla miltä se tuntui kaiken epäonnistumisten jälkeen.

Alkuvuodesta mulla ja Offella löytyi se yhteinen sävel ja sen seurauksena tuloksetkin parani. Kotona neiti alkoi parantamaan vauhteja kokoajan ja tuntui, ettei raja tule missään kohtaan vastaan. Starttailtiin aina, kun sarjoja lähistöllä oli. Pari ihan totaallista alisuoritusta tuli, kun taas välillä poni yllätti mut totaallisesti.

Kaikista mieleen painuvampana mun mieleen on jäänyt 17.5 Lappeessa juostu startti. Poni lähti hyvin voltista mutta hyytyi vaan takasuoralle mentäessä. En muista monentena siinä vaiheessa oltiin mutta suurin osa poneista oli meidän edessä päin. Viimeiseen kaarteeseen kaarruttaessa poni tajusi, että hei nythän ollaan raveissa ja täällä kuuluu juosta. Ofelia tuli ihan älytöntä vauhtia koko loppusuoran ja hyvän kirinsä ansiosta kerettiin sijalle kolme. Uuden ennätyksen kera.
En ole kovin monelle kertonu mitä vauhtia me tultiin loppusuora mutta siinä vaiheessa viimeistään tajusin, että kunhan vaan palat loksahtaa kohdilleen, niin vauhdit eivät ihan heti kyllä lopu.

© Roosa Laitila

Ennätystä parannettiin vielä Mikkelin poniraveissakin, jossa napattiin myös kolmassija. Ennätys kirjataan nykyisin lukemiin 2.53,6.
Pari starttia ajettiin vielä loppuvuodesta ja tämä kausi päätettiin sijaan kaksi Lappeenrannassa.

Tämä vuosi on ollut opettavainen Ofelian kanssa. Terveinä ollaan tähän asti selvitty (kop kop..). Välillä on ollut hetkiä, että tekisi mieli ampua tuo poni raketilla kuuhun mutta oon kuitenkin ikuisesti kiitollinen, siitä että sain sen omiin nimiini. Kunhan pikkuponi juoksisi siellä radalla samaa vauhtia, kuin kotona, niin olisi parempi kuin hyvä. Mutta uskoisin, että Ofelia vielä joskus näyttää vauhtivaransa myös startissa. Sitä en tiedä istunko silloin itse enää kärryillä,vai olenko jo joutunut siirtämään ohjat nuorempien käsiin. Aika näyttää ja ponin ehdoilla mennään.

Ofeliahan on tosiaan ollut mulle jo pitkän aikaa "oma" ja olen saanut sen yksin varsasta asti rakentaa mutta kyllä sen on nyt huomannut, että oma on aina oma. En sano, että Offe olisi mulle yhtään Ollia tärkeämpi mutta kyllä se tuntuu ihan erilaiselta istua sen ihan oman ponin kärryillä. Tää vuosi on ollut mulle ihmisenä vaikea ja mun elämässä on tapahtunut niin isoja muutoksia, niin en voi muutakun olla kiitollinen siitä, että oon saanut rinnalleni kaksi upeaa ponia, jotka pitävät mun jalat maassa ja pään kasassa.