maanantai 30. maaliskuuta 2015

Maailman paras Ofelia!

Taas on postaustaukoa kertynyt mukavasti mutten aio sitä nyt sen kummemmin pahoitella. Mulla ja muilla lukiolaisilla on koeviikko menossa, joten toivottavasti ymmärrätte, ettei aikaa koneella istumiseen ja kuvien muokkailuun juurikaan ole. Palataan tässä postauksessa eiliseen ja Offen kauden avausstarttiin!

Hain aamulla Ofelian tarhasta ja päästiinkin samantien jalkapesulle. Harjailin ja letitin Ofelian ja siinä kyllä huomasi, että neidillä oli melkosen kova meno päällä. On muuten hieman hankalaa yrittää letittää ponin harjaa, jos se ei pysy sekunttia kauempaa paikallaan. Puin loimet ja kuljetussuojat päälle. Sitten eikun poni ja kamat kyytiin ja kohti Kouvolaa!

© Melina Mauno
© Veera Pietiläinen

Saavuttiin radalle ihan aikataulussa ja mentiin mittauttamaan Ofelia. Nyt se on vihdoin yli metri  korkea! Jospa sitä tänä vuonna päästäisiin depytoimaan Ofelian ensimmäinen monte starttikin. Ei huolta en aijo itse sinne selkään kivuta :D.

Valjastelin ponin ja lähdin kävelyttämään ja hölkkäilemään varikolla. Käytiin radalla ja ensimmäiset puolitoista kierrosta ajeltiin ihan rauhalliseen tahtiin. Kaikki oli taas niin kamalan pelottavaa, kun eihän Ofelia olekkaan kuin ihan muutaman kerran Kouvolankin radalla käynyt. Viimeisen takasuoran annoin ponin mennä kovempaa ja kyllä se hyvää pätkää ottikin, kuitenkin paras Ofelia jäi puuttumaan.

© Vilja Kivinen
Seisottelun jälkeen kävelyttelin ja hölkkäilin hieman, jonka jälkeen esittelyn kautta volttirinkiin. Päästiin onneksi ekalla yrittämällä matkaan. Saavutettiin meidän paalun toisen ponin kanssa johtoponi ja lähdettiin haastamaan sitä. Ajeltiin ensimmäisen kurvin loppuun asti kolmatta rataa, kun Ofe ei meinannut millään mennä keulaponista ohi, vaan keskittyi vähän katselemaan maisemia.

Kun takasuoran alussa päästiin keulaan, niin neiti alkoi hölkkäilemaan ja sai kyllä herätellä kokoajan. Viimeiseen kaarteeseen asti johdettiin selvästi, sitten tuli yksi poni kovaa vauhtia jo kupeelle ja olin ihan varma, että se tulee kyllä heittämällä ohi mutta se laukkasi, joten päästiin taas vähän karkuun. Sama poni kuitenkin tavoitti loppusuoran alussa ja yritti ulkokautta saada otetta Ofeliasta. Poni vastasi kuitenkin ihan hyvin ja laukkapeikko yllätti jälleen kys. ponin, joten päästiin sitten keulasta lipumaan ensimmäisinä maalilinjan yli!

© Vilja Kivinen
© Veera Pietiläinen

© Melina Mauno
Avattiin siis tämä kausi Ofelian kanssa voitolla ja ihan suhteellisen hyvällä ajalla 2.54,6 eli jäätiin vain sekunnin verran ennätyksestä. Ilman laukkaa vielä tuo juoksu oli Offelle tosi hyvä ja kunhan se saa vaan rutiinia kilpailemisesta, niin uskoisin, että se palaa vauhtien osalta samaan, missä mentiin viime vuonna. Oli kuitenkin kiva huomata, että talven aikana kunto on kohonnut, sillä paljon jaksavaisempi neiti oli. Viimeiset 500m tultiin 2.48 vauhtia, joten voin kyllä olla kaikin puolin oikei  ylpeä vauvelista!


© Veera Pietiläinen
Tuli kyllä niin oikeaan saumaan tämä voitto. Ollin kanssa aloitettiin niin pohjalta, joten on hyvä että edes toinen aloitti hyvin, niin jospa saisin motivaatiota vähän lisää Ollin treenaamiseenkin. Kyllä sitä on ajettu ihan samalla tavalla mutta tuntuu, että sen kanssa jumitetaan paikallaan. No kovan työn tulos oli tämänkin onnistuminen, niin jospa se Ollinkin kanssa tehty työ joskus palkittaisiin.

Klikkaamalla TÄTÄ pääset katsomaan videon lähdöstä.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

"Nää ponit vie mun järjen"

Otsikon lause kuului mun suusta sunnuntai iltana. Kerroin viime postauksessa surkeasti menneestä hiiitistä ja että olen tyytyväinen, jos Olli juoksee hyväksytyn juoksun. Noh palataampa viikonloppuun, niin kuulette syyn miksi pään sisällä rasahteli rusinat melko voimakkaasti.

© Salli Kotiranta
© Salli Kotiranta

Torstaina viimeistelin Ollin. Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa olin jo ihan valmis jättämään sen pois startista, sillä puhdasta ravia mentiin korkeintaan 3.40 pintaan. Ärsytti niin tolkuttomasti, joten annoin ponin sitten vetää kiitolaukkaa kerran se sitä halusi. Siinä sitten lensi buutsi jalasta ja sen laukka pätkän jälkeen alkoi ponilla olemaan ihan toinen ääni kellossa ja ravi tuntui hyvältä! Päätin sitten startissa ajaa ilman sekkiä ja buutsi vain toisessa takajalassa, mikä  ei loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin hyvä idea.

Perjantaina vielä venyttelin ponin, pesin ja pakkasin varusteet. Lauantaina päästiin hyvissä ajoin matkaan ja oltiin radalla noin puolitoista tuntia ennen starttia. Lämmityksessä Olli oli oikeastaan aika hyvä. Ravi tuntui letkeältä, eikä haparointejakaan tullut. Ajoin kuitenkin lämmityksen rauhassa, toisin kuin yleensä.

Starttiin lähdettiin ihan ilman mitään odotuksia. Myöhästyin vielä esittelystäkin, sillä en kuullut kuulutusta yhtään. Päästiin volttaamaan 80m pakille, mikä vielä varmisti, että kaikki katastrofin aineet on kasassa. Päästiin ekalla matkaan ja meidän pakin toinen poni lähti heti tosi kovaa menemään ja jäätiin Ollin kanssa yksin pitelemään perää. Yhden ponin ohi päästiin, joka tosin hylättiin liioista laukoista. Koko matkan jatkettiin tasaista vauhtia ja lopussa jo vähän saavutettiin muita muttei kuitenkaan kiinni saatu. Yhtäkään laukkaa ei tullut koko startin aikana, mikä oli kyllä ihana yllätys!

© Salli Kotiranta

© Salli Kotiranta

Olin oikeastaan ihan hyvillä fiiliksillä siihen asti, että kuulin ajan. Siis 3.24?!? Mitä ihmettä. Okei joo kyllä rata oli pehmeä ja Ollin kauden avaustartti. Hiittikään ei silloin hyvin mennyt mutta en mä nyt kyllä ihan tollasta aikaa odottanut. Olin niin pettynyt, että olin täysin valmis luovuttamaan Ollin kanssa.

Sunnuntaina lähdin ajamaan Offea. Tarkotus oli mennä ajamaan vetoja mutta kappas vain kenkä tippui, ennenkuin päästiin kunnon hiittisuoralle. Offella on sen verran heikot kaviot, ettei sillä viitsi ilman kenkää ajaa, joten sitten hipsuteltiinkin takaisin kotiin. Eniten ehkä ärsytti, että tarkotus oli pistää vielä noi samat kengät seuraavassa kengityksessäkin mutta enhän mä sitä enää sitten nähnyt takaisin tullessa koska ei ollut mitään käsitystä, että mihin se edes oli tippunut.



Eilen Maanantaina kävin ajamassa Ollin ekaa kertaa startin jälkeen. Kyllä heti ensimmäisen hölkkäpätkän jälkeen hymy oli ihan korvissa asti. En ajanut kovaa mutta herranjestas, miltä toi poni tuntui! Kello oli jo aika paljon ja alkoi hämärtää mutta silti nautin niin älyttömästi tosta lenkistä! Se pieni toivon kipinä mun sisällä syttyi uudestaan ja päätin, etten luovuta. Tarvitaan vaan rutiinia kaverin kanssa juoksemisesta ja pistetään varusteet uusiksi. Kyllä me vielä noustaan!

© Hanna Seppälä

Iski jotenkin kauhea haikeuden tunne koska nythän siis starttasi mun viimeinen a-poni vuosi. Alotettiin nyt niin pohjalta, ettei suunta voi ainenkaa olla kuin ylöspäin. Nyt kun kevätkin näyttää saapuneen, niin tietkin on sulanut suurimmaksi osaksi, joten pääsee ajamaan nyt pidempääkin lenkkiä!
Iso kiitos Sallille ja Hannalle Ollin startti kuvista!

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Onnellisena takaisin arkeen

Nyt on taas hiihtoloma taputeltu tältä vuodelta ja no, eihän tuo viikko mihinkään riitä. En lomaillut oikeastaan ollenkaan, sillä joka päivä oli jotain tekemistä. Tallilla olin töissä sunnuntaista keskiviikkoon. Hoidin ja ruokin siis hevoset tallin omistajan ollessa reissussa. Kyllä meinasi vähän olla tuskaa lomalla herätä aikaisin tallille mutta mitäpä sitä ei noiden karvakorvien takia tekisi.;)

Päästiin Offen kanssa oikein lehden kanteen :D

Kaverini Moona kävi pikkusiskonsa Fiian kanssa keskiviikkona tallilla. Fiia tuli ratsastamaan siis poneilla ja voi, että oon ihan älyttömän ylpeä Offesta! Pelkäsin, että se heittäytyy ihan hurjaksi, sillä en edes muista koska sillä on ollut viimeksi satula selässä. Fiialla ja Offella sujui yhteistyö alusta alkaen tosi hyvin. Eihän Offe kummosta osaa mutta ravissakin onnistui mm. ympyröiden tekemiset.

Olli olikin astetta hurjempi ja heitti muutamat pukitkin. Ollillakaan ei ole vähään aikaan ratsastettu, joten pitihän sitä kokeilla mitä saa tehdä ja mitä ei. Oli tosi kiva, kun vihdoin sai napakan ja ennenkaikkea sopivan kokoisen ratsastajan pikkuponeille! Iso kiitos vielä Fiialle ponien ratsastamisesta!:) Moonaakin oli kiva nähdä pitkästä aikaa, eikä vain nopeasti ohi ajaen raveissa. Nää on näitä tän harrastuksen huonoja puolia, kun kavereitakaan ei kerkeä näkemään, kuin koulussa ja raveissa.


Torstaina kävin Kuprulla ratsastamassa. Kenttä oli sielläkin jäässä, joten tehtiin ihan vain käynti treeniä. Tein samoja harjoituksia, mitä valmennuksissa ollaan harjoiteltu. Pääasia oli saada Kupru rentoutumaan, mikä ei ollutkaan ihan helppoa. Kupru oli vähän juntti tuulella ja yritti luistaa työnteosta mutta loppuakohden parani huomattavasti, niinkuin aina.

Perjantaina olikin ainoa lomapäivä, kun en ollut tallilla. Heti aamulla pääsin hierojalle ja siitä suoraan lähdettiin ajamaan kohti Espoota. Käytiin Sellossa syömässä ja sitten ajettiin hotellille Tapiola Gardeniin. Kun vihdoin ja viimein päästiin hotellille, niin äkkiä vaatteet vaihtoon, meikit naamaan ja hiukset paremmin. Lähdettiin siis Emma gaalaan Barona Areenalle!



En oikein tiedä, mitä kertoisin illasta. Jos jollekkin on vielä epäselvää, niin oon ihan päästä varpaisiin Cheekin fani. En oo Jarea nähnyt sitten stadikan jälkeen, mistä on aikaa jo reilu puolivuotta. En voi oikein sanoin kuvailla millasta oli, kun herra Tiihonen kävelee ihan älyttömän komeen näkösenä siihen nenän eteen. Oli ihanaa nähdä ja jutella pitkästä aikaa. Sai kyllä olla idolistaan jälleen ylpeä, sillä kolme emmaahan sieltä tuli! Kaikista eniten mieltä lämmitti: "Teamcheek, kyllä mä vielä tuun takasin".


Sunnuntaina kävästiin Ollin kanssa hiitillä Kouvolassa. Rata oli liian pehmeä neiti tarkkajalalle, joten tulihan taas laukkailtua ja haparoitua. Lämmityksessä otin reippaamman pätkän ja siinä Olli tuntui ihan hyvältä mutta kilpasuuntaan kääntäessä hyväntuntuisesta ponista ei ollut tietoakaan. Ollia ei pätkän vertaa kiinnostanut juosta ja vauhti oli myös sen mukaista. Ihankuin 16v-mamma olisi ollut ensimmäistä kertaa radalla, kun kaikki oli nii hirvittävän pelottavaa..


 En muista, että olisin vähään aikaan ollut noin pettynyt Olliin, sillä sen verran hyvin tunnen tuon ponin, että tiedän, ettei se edes viitsinyt yrittää. Olli on nyt kuitenkin ilmoitettu lauantaiksi Kouvolaan starttiin ja hiitin perusteella ei mennä hakemaan mitään muuta, kuin hyväksyttyä juoksua. Tänään kotona ajaessa oli kuitenkin onneksi hieman eri ääni ponilla kellossa. Toivottavasti Ollilla olisi lauantaina parempi päivä ja jos se edes hieman viitsisi yrittää, niin olisin tyytyväinen.


Tässä pääpirteettäin mun hiihtoloma viikko. Tänään olikin paluu taas koulun penkille ja en voi ainenkaan korkealla opiskelumotivaatiolla kehuskella. Hirveästi olisi taas tekemistä ja luettavaa riittääisi enemmän, kuin tarpeeksi. Koeviikkoonkaan ei ole enää kuulemma, kuin kolmisen viikkoa aikaa. Vastahan koeviikko oli ?!