tiistai 22. joulukuuta 2015

Lukio ja hevosharrastus yhdessä

Olen pitkään pyöritellyt mielessä tälläistä postausideaa ja nyt idea on muhinut riittävän kauan pään sisällä, jotta saan kirjoitettua sen tekstin muotoon. En ole koskaan kirjoittanut mitään ns. asiatekstiä, joten tässä on nyt ensimmäisen sellaisen vuoro!

   Käyn tosiaan lukion toista luokkaa lukiossa, jonne meiltä on noin pyöreästi 20km matkaa. Keväällä ja syksyllä matka taittuu nopeasti skootterilla suuntaan ja toiseen mutta talvella homma ei olekkaan niin helppoa. Mulla on kuitenkin onni, että äiti ajaa työmatkallaan mun koulun ohi, niin en joudu aamuisin hirveän paljon aikaisemmin heräämään, jotta kerkeäisin bussiin. Iltapäivisin kuljen usein bussilla ja kaikkien pysähdysten ja odotusten jälkeen matka kotiin kestää noin tunnin verran.

   Pääsen pääosin koulusta 14.30, joten kotona olen yleensä puoli neljän aikoihin. Nyt etenkin talviaikaan puoli neljältä alkaa jo hämärtämään ja ennenkuin olen lenkittänyt koirat, syönyt ja vaihtanut tallivaatteet, niin kello on yleensä jo yli neljä. Tallimatka ei onneksi ole kuin noin 1,7km, joten sinne pääsen nopeasti, eikä se juuri 10 minuuttia enempää aikaa vie.



  Kun pääsen tallille, lähden yleensä samantien ajamaan ponia. Kahden ponin ajo yhdessä illassa vielä onnistuu, kun oikein pitää tiivistä tahtia yllä mutta kolme ponia saman illan aikana on jo mahdottomuus. Sen takia pyrinkin ajoittamaan ponien treenaukset niin, että viikonloppuisin ajan kaikki ponit molempina päivinä ja arkipäiville jaan ajot, niin ettei kaikkia kolmea tarvitse samana päivänä liikuttaa. Olen ehkä hieman tyhmä siinä suhteessa, että haluan tehdä oikeastaan kaiken itse. Silloin tiedän, että kaikki on tehty juuri niinkuin itse haluan ja jos jokin menee vikaan, niin en voi ainakaan syyttää ketään muuta kuin itseäni. En tiedä onko tämä hyvä vai huono juttu mutta usein se kostautuu sillä, että mulla on ihan järkyttävän paljon tekemistä ja kellossa ei meinaa vaan tunnit riittää millään.


   Kotiin pääsen lähtemään yleensä siinä seitsemän aikoihin. Tämän jälkeen alkaakin se mukavin osuus eli läksyjen teko! Oon kyllä aika laiska tekemään läksyjä mutta viime aikoina oon koittanut vähän skarpata koska jakson aikana laiskottelu näkyy sitten kokeeseen lukiessa. Mulla on tälläkin hetkellä taas hirveä jakso menossa, joten nyt on vaan pakko panostaa ja tehdä niitä läksyjä, ettei ne kaikki hommat sitten keräänny sinne viimeiselle viikolle. Tämän rumban jälkeen käynkin suihkussa ja oon valmis menemään nukkumaan.

   En tiedä kuullostaako tää mun päivirytmi pahalta muiden korviin mutta täytyy myöntää, että kyllä mä aika-ajoin oon ihan omilla äärirajoilla. Kun seitsemän päivää viikossa tekee kokoajan jotain, eikä ole hetkeä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään niin kyllä siinä nopeasti väsyy. Etenkin tämä syksy on ollut tosi rankka koska ollaan vielä koulun alun jälkeen ajettu niin paljon kilpaa, että senkin suhteen on kyllä monet kunnon yöunet jääneet vähiin. Odotin sitä hetkeä, kun omat ponit jää tauolle, eikä mulla ole yhtään ajettavaa ponia päivässä. No ompahan sitäkin nyt kokeiltu mutta kyllä oli parin päivän jälkeen jo hirveä kaipuu kärryille. Pitäisi nyt osata nauttia ajasta, kun pikkuponit vielä lomailevat ja ainoastaan Kuprua tarvitsee nyt liikuttaa.




   Oon tosi tinkimätön ponien treenistä siinä suhteessa, että jos oon suunnitellut miten poneja liikutan, niin en ole valmis siitä tinkimään, vaan teen juuri niinkun oon suunnitellutkin. Tämä on hyvä puoli toisaalta mutta tästä kärsii sitten mun kaverisuhteet aikalailla. Mä en nimittäin jätä poneja ajamatta leffareissun takia tai en lähde perjantai-iltana rilluttelemaan mihinkään jos oon viikonloppuna lähössä raveihin. Mutta niinhän se on, että jostakin on karsittava. Mua harmittaa, etten näe mun kavereita niin paljon kun haluaisin, eikä mulla ole niille aikaa riittävästi. Tiedostan tämän kyllä ihan täysin mutta kyllä kavereidenkin pitää se ymmärtää, että mun on vaan pakko tehdä töitä unelmieni eteen. Ne ei saavuta mua, jos mä en yritä saavuttaa niitä.

   En halua nyt, että kukaan luulee, että mut on pakotettu tähän. Ei, ei todellakaan. Oon itse valinnut mitä teen, eikä mua ole kukaan ikinä pakottanut. Aina mua on kotona tuettu ja oon saanu kotoa tosi paljon tsemppejä. Välillä se menee jopa niin päin, että mua on vähän yritetty rauhoitella, kun suunnitelmat on lähtenyt käsistä. Joku varmaan ihmettelee miksi otin Kuprun, jos mulla ei muka ole aikaa mutta mä tiesin, että siihen mä pystyn. Kolmea ponia mä jaksan treenata ja hoitaa ja nythän Ollin kanssa ei tavoitteellisesti enää treenata, joten sekin helpottaa asiaa kummasti. Sain jokin aika sitten loistavan tilaisuuden, mikä olis kyllä potkassu tässä lajissa kummasti eteenpäin mutta siinä vaiheessa mun oli vaan pakko kieltäytyä ja tiedostaa omat voimavarani. Mä en vaan yksinkertaisesti olisi jaksanut.

  

   Toivon, että tää kirjotus vähän antaisi myötätuntoa sille, etten ihan hirveän useasti koneen ääressä istu postailemassa. Tämä on kuitenkin sellainen paikka, että jos mulla on huono fiilis ja saan purkaa sen tänne, niin se ei välttämättä tunnu enää niin huonolta. Toisaalta taas kaikki onnistumiset on niin kiva kirjoittaa tänne ja jakaa muidenkin kesken koska jaettu ilohan on paras ilo! Toivotan myös tsemppiä kaikille muille joilla on lukio tai jokin muu koulu harrastuksensa ohella! Kaikkeen on mahdollisuus kunhan laittaa vaan asiat tärkeysjärjestykseen ja on valmis tekemään töitä unelmiensa eteen. Mutta kyllä se niin on, että kyllä tää hevosharrastus on välillä ihan hullun hommaa. Ei tätä pitkään jaksa, jos tästä ei oikeasti tykkää!

Yhden unelman saavuttaneena!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi näytetään vasta hyväksynnän jälkeen, ethän lähetä samaa viestiä kahdesti :) - Kiitos