Ostoksilla!

Oon aina ollut tosi huono säästämään rahaa ja tuun vaan yksinkeraisesti hyvälle tuulelle, kun pääsen ostamaan jotain. Tämä näkyy myös meidän heppavarusteissa, sillä esimerkiksi riimuja multa löytyy ihan varmasti jokasessa värissä ja joitakin jopa useampia kappaleita. Loimia meillä on vaikka muille jakaisi mutta silti tuntuu, että niitä kotikäyttöloimia on silti liian vähän. Oon myös maailman paras keksimään kaikkea, että tarvitsen tätä ja tota, vaikken oikeasti tarvitsisikaan. No ehkä näin vuoden loppuun voisi yhden tavoitteen asettaa ensivuodelle, että en ostaisi tavaroita vain sillä verukkeella, kun halvalla sai.

Pidemmittä puheitta ostoksiin! Kaikkea ei ole ostettu kerralla ja näitä onkin tässä vähän pidemmältä aikaväliltä kerääntynyt. Huomasin juuri äsken, että oon ilmeisesti poistanut puhelimesta kahden loimen kuvat, kun ei niitä mistään löytynyt. No katsotaan josko muistaisin niistä ottaa kuvat joskus toiste tänne!

 Walhsteenin penkojaispäivästä syksyllä ostin tämän söpön loimen! Meillä on itseasiassa parikin Horse comfortin loimea ja oon niistä tykännyt tosi paljon. Tässäkin fleecen laatu on tosi hyvää ja istuu pikkuponien päälle hyvin. Hintaa tällä taisi olla 20e.

 Kymen ravista&ratsusta jostain ale-korista bongattu loimi! Tämä istuu Kuprun päälle tosi hyvin ja on oikein hyvä kotiloimi. Fleece ei ole yhtä paksua, kuin tuossa aijemmassa loimessa mutta vähän vähemmän hikisen lenkin jälkeen tää on hyvä heittää ponille niskaan. Kuvassa loimi näkyy vähän likaisena, kun oli ollut jo kerran käytössä, nennekuin hoksasin ottaa siitä kuvan. Tykkään paljon noista koristekanteista ja tämä muistaakseni maksoi noin 15e.

Sitten vielä yksi loimi tähän postaukseen. Sain Kymen-Karjalan hevosenomistajilta 100e lahjakortin Jannen vaunu nimiseen hevostarvike liikkeeseen tunnustuksena Kuprun ruhtinattaruudesta ja kaikki seuraavat ostokset onkin ostettu juuri kyseisestä kaupasta.

Totesin juuri aijemmin, ettei oikeastaan tarvittaisi loimia mutta jos näin suloinen loimi tulee vastaan, niin onhan se ostettava! Alkuperäinen hinta oli reilu 40e mutta saatiin tingittyä loimen hinta 30 euroon. Täytyy kyllä myöntää, etten ole tästä loimesta edes lappua vielä irrottanut saati sitten kokeillut miten se istuu ponien selkään. No jos ei muuta niin saadaan kotikäyttöön vähän tähtiä!

Ihan perus kaksteholinimenttiä ja tavallinen arnika. Molempia kuluu käytössä aika paljon, jonka vuoksi nämä kaksi onkin ehkä tarpeellisimmat näistä ostoksista. Pullot olivat 10e/kpl.

Itselleni ostin uuden tallipipon. Tässä on mukava fleece sisusta, mikä sitten lämmittää kylmemmillä ja tuulisemmillakin ilmoilla. Merkki on Euro-star ja hinta oli 16e.

Meillä melkeimpä kuluu yksi letityskumppari paketti vuodessa ja ostettiinkin nyt sitten ensi vuotta varten uudet. Hinta oli 7,90e

Oon tähän asti suosinut kumilenkillisiä ajolaseja mutta mulla on pelkästään tummia sellaisia ja etenkin nyt pimeämmillä lenkiellä ajaessa ne ei ainakaan paranna näkyvyyttä yhtään ja siksi ostin nyt kirkkaat ajolasit. En tiedä onko mulla jotenkin hassun malliset korvat mutta nää ainakin pidemmän lenkin jälkeen alkaa ikävästi painamaan päätä. Hinta noin 8e.

Lopuksi vielä uusi valjassaippua ja Offelle uusi suolakivi. Oon tykänny tuosta valjassaippuasta aina ja mun mielestä se tuoksuu tosi hyvälle, eikä vaahtoudu liikaa. Aattelin, että Offe innostuisi saadessaan uuden himalajasuolakiven, kun sillä on taipumus ihan hampailla raastamalla syödä vähänkin erilaisemmat suola-/herkkukivet. Nyt se ei kuitenkaan niin kovasti siitä innostunut mutta jospa sillä ei sitten ole tarvetta saada suolaa. Hintaa valjassaippualla 10e ja suolakivellä 6,90e.

Se oli siinä

Eipä ole koskaan ollut näin vaikeaa alkaa kirjoittamaan postausta. Tällä hetkellä on samaan aikaan niin tyhjä olo mutta samalla jotenkin helpottunut fiilis. Tähän päivään tiivistyi niin moni asia. Tää päivä oli yhden aikakauden päätös mun elämässä.

Uusien sääntömuutosten myötä siirryn sivuun a-ponien ohjaksista ja tänään koitti se päivä, jolloin päästelin kilpaa viimeistä kerta oma-valmennettavilla pikkuponeilla. Näillä näkymin vielä kerran kipuan a-ponin kyytiin mutta halusin kuitenkin tulla tämän postauksen kirjoittamaan jo nyt, kun kaikki tunteet on vielä pinnassa. Haluan jo nyt tässä vaiheessa korostaa, jotta vältytään epäselvyyksiltä, että Ofelia ei ole myynnissä, eikä se ole tulossa myyntiin. Myöskään Olivia ei ole tulossa myyntiin, vaan se jatkaa elämäänsä samalla tavalla, kuin tähän asti mutta sillä ei vaan startata enää raveissa.

Mua niin naurattaa tää kuva XD Tästä se kaikki alkoi!

Mulla oli vain yksi toive tälle päivälle ponien osalta ja se oli, että päästään hyväksyttyinä molempien kanssa maaliin. Tämä toive toteutui molempien kanssa ja pääsin vielä kerran kokemaan sen, miltä tuntuu istua oman ponin kyydissä. Olivia starttasi 100m takamatkalta ja eihän siinä mitään järkeä ollut sitä sinne ilmoittaa mutta nyt ei ollut enää mitään menetettävää, joten käytiin hakemassa vielä yksi yhteinen hyvä kokemus. Offe puolestaan starttasi 80m takamatkalta ja kiri vielä kolmanneksi 2.48 ajalla. Käytiin viimeistä kertaa Offen kanssa hakemassa yhteinen pokaali voittajakehästä ja tuolla se nyt koristaa hyllyn reunaa.

Yksi Ollin uran kohokohdista! © Salli Kotiranta

Oli kieltämättä todella haikea tunne ja kyllähän siinä yksi jos toinenkin kyynel silmään tuli. Mulla on vaan ollut niin mahtavat ponit, joiden kanssa oon saanu harrastaa, että en voi olla muutakuin kiitollinen. Kun vuonna 2011 istuin korttikurssin teortiatunneilla, niin en olisi ikinä uskonut kuinka paljon hienoja kokemuksia saan kokea tämän lajin parissa. Niin monta kertaa on kaikki mennyt huolella penkin alle ja turpaan on tullut joka suunnasta mutta silti aina sitä on noustu ylös. Muistan monet kerrat, kun ollaan tultu raveista ja kotiin tuomisina ei ole ollut mitään muuta, kuin likaiset varusteet. Eipä riitä sormet edes kertomaan kuinka monesti on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja lopettaa koko homma. Silti me ollaan noustu ylös ja yritetty uudestaan. Nää vuodet on kyllä opettanut sen, että koskaan ei saa luovuttaa.

Coneridge Indian

A.s.Timberlake

Kålmans Pyroman

Nyt näin kauden lopussa ja myöskin a-poni uran lopussa on varmaan oikea hetki kiittää kaikkia meitä kannustaneita ihmisiä. Oon aina korostanut hyvien taustajoukkojen merkitystä ja haluanki nyt sieltä muutaman ihmisen nostaa esiin. Tässä ei nyt siis tosiaankaan lue kaikkia, joille olen tosi kiitollinen mutta jos alan erikseen kaikkia kiittämään, niin tämän postauksen pituus venähtäisi puolet pidemmäksi. Kiitos kuitenkin ihan jokaiselle, jotka tuntevat jollain tavalla mua/meitä tukeneen.
Ihan ekana iso kiitos Ollin omistajalle Tuulille, joka on antanut mulle näin hienon mahdollisuuden harrastaa noin hienon ponin kanssa ja vielä tarjonnut asuinpaikat Kuprulle ja Ofeliallekkin. Seuraavana tietysti oma perhe. Ilman niitä en varmasti olisi pystynyt yhtään mihinkään. Nää on ne ihmiset ketkä mua on kuskaillu ympäriinsä ja ollut jakamassa mun kanssa ilon ja epäonnistumisen hetket. Eikä pidä kyllä unohtaa sitäkään, että nää ihmiset on myös ne jotka mut aina pudottelee takasin maanpinnalle. Myöskin ne tärkeimmät sponsorit iskä ja äiti on ollut ja tulee aina olemaankin hyvin tärkeä osa mun harrastusta. Kengittäjät Maija ja Maarit on molemmat tehny tosi hienoa työtä ja ei ole kertaakaan tarvinnut epäillä, etteikö poneja olisi hyvin kengitetty! Sitten seuraavana Erika ja Laura. Nää kaks on ne, jotka on mun tekemisiä lähimmin seurannut ja jotka on mua ponien kanssa auttanut useamman kerran. Laura onkin ehkä isoin syypää siihen, minkä takia ikinä sinne korttikurssille ilmoittauduin. Erika on taas se, joka on kierrellyt meidän matkassa raveissa ja myöskin se, joka on joutunut kestämään mun hermoilua. Tottakai iso kiitos Minttu ja Mirja, jotka antoi mulle hienon mahdollisuuden ottaa Kuprun asumaan meille ja sen myötä ollaan tänäkin vuonna koettu ihan älyttömiä juttuja. Vielä loppuun todella iso kiitos kaikille, joiden poneilla oon päässyt ajamaan! Ja nyt, ettei kukaan niin luule, niin me ei olla lopettamassa, ei todellakaan. Ensi vuonna palataan radoille Kuprun ja Ofelian kanssa. Offe saa kärryilleen uuden nuoremman kuskin ja Ollin tärkein tehtävä onkin pitää lapsi ruodussa, ettei se kiukuttele nuoremmille kuskeille liikaa!

Tämänkin kuvan taustalle mahtuu kirjaimmellisesti kyyneleitä, verta ja hikeä

Voiko ajan pysäyttää

Huh, en oikein taaskaan tiedä mistä aloittaisin kertomaan. Mä tiesin, että tää hetki on nyt lähempänä kun uskoisikaan mutta kyllä se vaikealta tuntui. Ilmotin nimittäin Ollin sen uran viimeiseen starttiin ja samalla myöskin ajan viimeistä kertaa a-ponilla kilpaa. Samoissa raveissa päätetään myös mun ja Ofelian yhteinen kilpataival. Oon yrittänyt tunkee nää ajatukset taka-alalle mun päässä mutta nyt tää purkautuu kaikki ulos. Kaikki hyvä tosiaan loppuu aikanaan mutta kun en olisi vielä valmis lopettamaan..

Kuprukin päätti tämän kauden oikein hyviin suorituksiin. Käytiin Lappeen poniraveissa sunnuntaina ja siellä startattiin matkaan 200m takamatkalta. Matkan aikana tuli kaksi tyhmää laukkaa ja aika oli 2.00 ja risat. Rata oli todella märkä ja meillä oli jo hokkikengät alla, niin se nyt ei ehkä ihan paras yhdistelmä ollut mutta koska kaksi laukkaa saa matkan aikana ottaa, niin hylkyyn se ei mennyt. Maalissa oltiin neljänsinä ja napattiin vielä viimeiset rahat.

ennen starttia..

...ja startin jälkeen

Jatkettiin Kuprun kanssa torstaina vielä Kouvolassa, kun sinne sopiva sarja tehtiin. Tällä kertaa matkana oli 1600m ja takamatkaa meillä oli 100m. Lähdettiin pakilta taas yksin ja Kupru ei meinannut saada vauhtia päälle vastakun ensimmäinen poni tuli takaa ohi. Etusuoralla meiltä napsahti voilokin lukko irti ja se sitten paukutti ponin kylkeen loppumatkan mutta onneksi Kupru ei siitä vetänyt hernettä nenään. Kierros matkaa maaliin tamma alkoi vasta juoksemaan ja noustiinkin jälleen neljänsiksi ajalla 1.56,0, joka on tämän kauden toisiksi paras aika.

© Milla Piilola

© Milla Piilola

Nyt neiti tamma saakin aloitella lomaansa, ennekuin käännetään katseet ensi vuoteen. En tiedä miten loma vaikuttaa poniin mutta välillä pitää antaa aivojen nollata ja lihasten yms. palautua kunnolla. Voi olla, että ruokintaa joudutaan hieman vähentämään, sillä Kupru kerää todella herkästi energiaa, eikä tarkoitus ole, että poni tulee ulos nahoistaan. Uskoisin kuitenkin, että pieni hengähdystauko tekee hyvää itsekullekkin ja sitten aletaan rauhassa valmistautumaan kesän päätähtäimiin!

©Milla Piilola

Nyt jos sitä suuntaisi tallille, sillä ulkona paistaa aurinko! Ihanaa päästä pitkästä aikaa valoisalla ilmalla ajamaan, kun viime aikoina ollaan saatu turvautua otsalampun valoon.

Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa

Heissan pitkästä aikaa. Syksy on nyt virallisesti täällä vai pitäisköhän tätä jo talveksi kutsua. Illat alkaa olemaan jo niin pimeitä ja tuntuu ettei mitään kerkeä tekemään. Mun päivät menee jotakuinkin näin: herään aamulla, kouluun, kotiin äkkiä vaihtamaan vaatteet ja syömään, tallille, kotiin, suihkuun ja nukkumaan. Täytyy myöntää, että tää on aika rankkaa aikaa koska koulu vie paljon aikaa, enkä siltikään panosta siihen niin paljon kuin pitäisi. Toivon, että ymmärrätte, ettei blogi ole ihan listan kärjessä tärkeysjärjestyksessä. Vielä reilun kuukauden verran pitäisi jaksaa puristaa ja sitten jäädään tauolle, jonka myötä treenattaviakin on yksi vähemmän.

Me oltiin ruudussa :)

Mitäs meille kuuluu? Pääosin voin vastata, että meille kuuluu hyvää. Ponit treenaavat normaaliin tapaan, eikä tässä mitään maata mullistavaa olekkaan tapahtunut. Kuprun kanssa ratsastelu on ollut tosi vähäistä oikeastaan kesän loputtua ja olenkin nyt yrittänyt skarpata sen suhteen koska se on oikein hyvää vaihtelua ajolle ja koska Kupru myös toimii ja tykkää ratsupuuhista, joten miksikäs ei. Kunhan saadaan tuttujen kanssa vaan aikataulut sopimaan yhteen, niin Ofeliakin saa pitkästä aikaa ratsastajan ja satulan selkäänsä. Nyt näin pikaisesti ajateltuna siitäkin on jo hetki vierähtänyt, kun Offella on viimeksi ratsastettu.

Ollin ajaminen on ollut normaalia haikeampaa viime aikoina ja mietin jokaisen lenkin jälkeen, että viimeisiä tässä aletaan viemään. Haluan nyt kuitenkin selventää, että Olli ei ole muuttamassa mihinkään, eikä sitä myydä mutta en vain yksinkertaisesti enää pysty sitä treenaamaan täyspainoisesti, jonka vuoksi sen ravikengät ripustetaan naulaan. Syitä tähän on monia mutta tiedostan omat voimavarani ja se on vaan pakko siirtyä eteenpäin, eikä jäädä kiinni siihen tuttuun ja turvalliseen. Toki Olli tulee esiintymään blogissa, enkä sitä ole todellakaan hylkäämässä. Mutta ihan treenimielessä me ei enää kauaa ajeta. Välillä sitä vaan toivoo, että ajan voisi pysäyttää tai kelata hieman taaksepäin.

Seuraavan kerran ollaankin startissa 22.11 Kouvolassa Ollin ja Offen kanssa. Pikkuneiti pääsee kokeilemaan uransa ensimmäiseen autolähtöön. Rataonni ei meitä suosinut ja saatiin takarivin paikka mutta jos saataisiin Offellekkin autoennätys niin se olisi hyvä! Oltsun kanssa startataan taas takamatkalta ja pakin ponithan sieltä tulee ohi mutta väliäkös sillä. Tärkeintä, että päästään hyväksyttynä maaliin ja saadaan vielä nauttia yhdessä.

Ofe ja uus takki!

Kun viikko ei riitä mihinkään

Heh, niin se vaan pyörähti käyntiin viimeinekin lomapäivä. Paljon oli suunnitteilla lomalle, joista ehkä tärkeimpänä oli pestä kotivaljaat ja muutkin kotivarusteet mutta kappas vaan siellä ne edelleen odottaa likaisina pesijäänsä. Muutenkin viikko meni taas ihan liian nopeasti! Joka päivälle on kyllä riittänyt ponien ajoa, vaikka Kuprukin palasi treeniin vasta eilen.
Meille muutti tallille jokin aika sitten myös neljä lammasta, joista on kuvia alla! On muuten tosi hauskoja ja myös tosi kesyjä, mikä on kiva asiakkaidenkin kannalta, kun näitä pääsee silittämään ja ne iha oikeasti tykkää siitä. En tiedä onko kaikki lampaat tälläisia mutta nämä neljä yksilöä on ainakin tosiseurallisia.

Late

Tämä kuva ehkä kuvastaa, miltä Offen kotivaljaat näyttää tällä hetkellä :)

Minttu ja Katriina kävi tiistaina moikkaamassa Kuprua ja käytiin siinä samalla pieni kävelylenkki maastossa. Se olikin ainut kerta, kun Kupru viikon aikana pääsi tallinympäristön ulkopuolelle. Eilen sitten iskin valjaat ponille selkään ja poni oli kyllä ihan intopinkeenä lähössä pitkästä aikaa lenkille! En viitsinyt heti lähteä ajamaan mitään 15km hikilenkkiä, joten tyydyttiin hölköttelemään 7km pituinen lenkki. Kädet joutui välillä vähän liiankin koville, kun tammalla riitti painetta. Muuten kyllä sai taas hymyssä suin istuskella kyydissä. Tykkään ajaa Kuprua niin paljon, että oli ihanaa hypätä "pitkästä aikaa" sen kyytiin, kun on viime päivät ajellut vaan noita pikkuponeja.

Offe tais syödä aamulla mökömökö heiniä

Ollin ja Offen kanssa ollaan treenailtu nyt ihan normaalisti. Alkuviikosta käytiin molempien ponien kanssa ottamassa reippaampia vetoja ja etenkin Ollilta irtoi ihan hyvääkin vauhtia! Offekin tuntui kyllä ihan hyvältä mutta siltä odotan niin paljon enemmän, kuin Ollilta, joten se ei sen rinnalla ollut niin hyvä. Offen kanssa on ollut nyt hieman ongelmia laukan kanssa. Offe on yleensä melko ravivarma mutta silloin kun se laukkaa, niin laukkaa ei ole ihan helppo alas ottaa. Joskus jo mietin, että laittaisin kovempaa rautaa sille suuhun mutta silloin laukkailut jäi taka-alalle, joten sille ei ollut tarvetta. Offe on kuitenkin melko herkkä, joten ensi alkuun voisi kokeilla ihan vaan suoraa kuolainta, jos se solveltuisi paremmin, kuin normaali nivel.

Tsekkasin yksi päivä, että kaikki loppuvuoden sarjat on julkaistu ja kyllähän ne alkaa olla jo kahden käden sormilla laskettavissa. Kuprullekkaan ei ollut kuin ihan muutama startti lähistöllä, sillä me ei lähdetä toiselle puolelle Suomea ajamaan etenkään vaan yhden ponin kanssa. Pienenä ilon aiheena oli kuitekin, että kotiradalle Kouvolaan oli tullut Offen aikainen autolähtö! Pitää vaan toivoa, että päästään sinne myös mukaan, sillä olisihan se nyt vielä kiva kokeilla ensimmäistä ja viimeistä kertaa Offen kanssa lähteä autontakaa!

I'm back!

Heipparallaa pitkästä aikaa! Tänään aamulla lueskelin blogin vanhoja postauksia sekä muiden blogeja, jolloin tuli hirveä hinku päästä rustailemaan tänne jotain. Blogihan on tässä vietellyt hiljaiseloa noin kahden kuukauden ajan mutta se on kyllä tehnyt oikein hyvää ja olen saanut hirveästi uusia ideoita, mitä voisin toteuttaa! Tuntuu vähän jopa oudolta olla kirjoittelemassa tietokoneella, sillä en edes muista koska viimeksi olen koneella ollut muuten, kuin tekemässä koulujuttuja. Nyt kuitenkin alkoi syysloma, joten nyt on hyvää aikaa kirjoitella postauksia valmiiksi. Kurkistetaan nyt kuitenkin hieman ponien kuulumisiin.

Ollin kanssa ollaan startattu muutaman kerran tässä välissä ja vaikkei sijoitukset ole kärkipäässä ollutkaan, niin on tuon poni  kanssa vaan niin mukava harrastaa! Kaikki toimii niin moitteettomasti, eikä mitään ongelmia ole sen suhteen ollut. Starteissa sen on taas huomannut, että pienen ponin pää menee paljon lujempaa, kuin jalat jolloin laukat alkavat sotkea menoa. Olli on myöskin todella herkkä kaikille sivuvaikuttajille starteissa, joten pienikin karjaisu sen rinnalla saa kyllä ponin päässä kiehahtamaan, vaikka tosiaan Olli juoksee paksut huput ja korvapallo korvissa, jolloin sen ei perjaatteessa pitäisi juurikaan mitään kuulla. Nyt kuitenkin vielä nautitaan parista startista tänä vuonna ja sitten Ollin ravikengät ripustetaan naulaan ja se saa jatkaa lasten opettamista ratsain.

Tallin kirkkain tähti Kupru sai ponikuninkuusravien jälkeen viettää ansaittua lomaa, jonka jälkeen ollaan palailtu treeniin ja startattukkin muutaman kerran. Kuprun kanssa ei ole kyllä tylsää tullut, kun meidän ajomaastoissa on ollut nyt jos jonkinmoista metsätyötä tekeillä, jonka takia siellä on ollut vaikka minkäläisiä koneita. Tuleepahan siedätyshoitoa samalla, kun treeniäkin. Kupru piti rokottaa ja raspata nyt näin syksyllä, ku pikkuponit hoidetaan keväällä. Rokotuksesta Kuprulle ei noussut kuumetta, eikä se näyttäisi siihen juurikaan vaikuttavan. Nyt pitää vielä ensi viikon tortaihin asti tyytyä kävelyttelyyn ja sitten päästään jatkamaan taas treenamista senkin kanssa.

Eka hiitti kunkkareiden jälkeen

Ofelian kanssa ollaan kyllä käyty melkoista vuoristorataa. Ensimmäisessä startissa Ypäjän jälkeen Offe tuntui niin huonolta, ettei ole koskaan ennen tuntunut. Se pudotti kyllä aika pohjalle koska kotona viimeistellessä neiti tuntui niin älyttömän hyvältä, että uskalsin jopa toivoa startin suhteen jotakin. No ei me nyt ihan pienistä vastoinkäymisistä lannistuta, jonka seurauksena ilmoitin vaan uuteen starttiin, jossa Offe tuntuikin jo todella paljon paremmalta! Offenkin kanssa tässä aletaan jo viimesiä viemään, sillä mun a-ponivuodet loppuvat tämän vuoden lopussa. Olen yrittänyt skipata nämä ajatukset mutta kyllä se väkisinkin tulee mieleen, että kohta mä joudun aidan takaa katselemaan, kun joku toinen ajaa mun ponilla kilpaa. No mutta sanonnan mukaan kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Offe mikkelissä kesällä