perjantai 18. lokakuuta 2013

Puuttuva palanen

Ne ihmiset,jotka ei ole koskaan menettänyt mitään tärkeää eivät voi tietää miltä se tuntuu.
Se,kun kuulet että sulta viedään pois se joka on ollut sun parasystävä monen vuoden ajan.
Se,kun sulta viedään pois se mitä eniten rakastat.
se,kun sulta viedään se pois jonka vuoksi olet valmis tekemään ihan mitä tahansa.

Kaikki eivät ymmärrä miten vain poni voi olla jotakin niin tärkeää.Jotkut tietävät tunteen,kun jonkun eläimen kanssa saa yhteistyön toimimaan.Itse olen tämän kokenut maailman parhaimman opetusponin Vikin kanssa kokenut.

Viki oli mulle todella iso apu ratsastuksen alkuaikoina.Aina ei mennyt kaikki putkeen ja muistan istuneeni kuralätäkössä kypärä silmilläni,kyyneleet silmissäni,kun tuo poni heitti mut alas.Muistan sen hetken,kun oman virheeni takia sain käteni kipsiin kolmeksi kuukaudeksi ja tästä seurauksena sain aivan järkyttävän estekammon.


Ensimmäiset kisat eivät olisi paremmin voinut mennä.Vikin kanssa pääsin kokemaan onnistumisen tuntee suoraan sanoen liian usein kisakentillä.Jos näin karkeasti sanotaan niin voitin melkein aina.Itteänikin hävettää,että olin silloin menossa aina "pakko voittaa" fiiliksellä.Näistä ajoista kasvaneena ymmärrän kyllä,että aina ei voi voittaa eikä edes joka kerta.


Siitä tuli tasan kaksi vuotta (30.9) kun tämä poni lähti pois.Silti ajatukset ovat tässä ponissa viikoittain.Ei sitä vaan vieläkään tajua,että miten tuo poni oli mulle niin rakas.Saan itselleni Vikiä ajattelemalla vieläkin kyyneleet silmiin.Tuollaista timanttia ei toista löydy<3 Onneksi poni pääsi aivan älyttömän hyvään paikkaan ja on osaavien ihmisten käsissä,niin itse saan hyvillä mielin jatkaa happaharrastusta eteenpäin.

En tiedä kuinka voisin tuota ponia riittävästi kiittää miten paljon se mua on opettanut ja väitän,että ilman sitä en todellakaan olisi tässä tilanteessa.Tuossa on vain sitä jotain..

Tiistaina nähdään <3

6 kommenttia:

  1. Mulle on kehittymässä juuri sama tilanne.. Kahden vuoden aikana kerinnyt kiintymään erääseen täydelliseen heppaan, siihen, kenen kanssa uskoin minulla olevan hyvät kehittymis mahdollisuudet, ja ratsastuksen kannalta jotain tulevaisuutta. No, hevonen ei ole hoitaessa aina kiltein, ja painavemmilla ihmisillä vetää helposti herneen nenuun, jonka vuoksi hevonen on myynnissä. Jokapäivä saa pelätä kuulevansa uutisen, että hevonen olisi mennyt kaupan, mutta tähän asti sitä ei ole onneksi vielä tapahtunut. Ratsastuksenopettajani on minulle monta kertaa sanonut ''Se kuuluisi sinulle, olisi sinulle juuri täydellinen'' ainoa ongelma vain on, että eihän tälläisellä opiskelijalla mitään rahaa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mm, tuo tilanne on kyllä ihan kauhea:/ Mutta jos heppa menee kaupaksi niin kannattaa pyytää uudelta omistajalta yhteystiedot että pääsis sitte kattomaan ja tietää että kaikki on hyvin.Mulla se ainakin autto,eihän se sama ole mutta pikkuhiljaa siihen tottuu.Voimia sulle !:'(

      Poista
  2. Kuullostaa tosi tutulta :( Staran kanssa 4,5vuotta opeteltiin elämää yhdessä ja toistemme kujeita. Kun oppi tuntemaan vihdoin ja sai homman toimimaan, tulee taival tiensä päähän. Onneksi aina on muistoja<3 ja sulla on sinänsä "kiva tilanne", että pääsee edes joskus katsomaan, vaikka eihän se sama asia oo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nii se on kyl näiden eläintekaa ku niihin kiintyy nii irtipäästäminen on jotain ihan hirveetä mut onneks muistot ei katoa mihinkään :) Kyllä se joo ikävää helpottaa ku tietää että kaikki on hyvin :)

      Poista

Kommenttisi näytetään vasta hyväksynnän jälkeen, ethän lähetä samaa viestiä kahdesti :) - Kiitos