Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa

Heissan pitkästä aikaa. Syksy on nyt virallisesti täällä vai pitäisköhän tätä jo talveksi kutsua. Illat alkaa olemaan jo niin pimeitä ja tuntuu ettei mitään kerkeä tekemään. Mun päivät menee jotakuinkin näin: herään aamulla, kouluun, kotiin äkkiä vaihtamaan vaatteet ja syömään, tallille, kotiin, suihkuun ja nukkumaan. Täytyy myöntää, että tää on aika rankkaa aikaa koska koulu vie paljon aikaa, enkä siltikään panosta siihen niin paljon kuin pitäisi. Toivon, että ymmärrätte, ettei blogi ole ihan listan kärjessä tärkeysjärjestyksessä. Vielä reilun kuukauden verran pitäisi jaksaa puristaa ja sitten jäädään tauolle, jonka myötä treenattaviakin on yksi vähemmän.

Me oltiin ruudussa :)

Mitäs meille kuuluu? Pääosin voin vastata, että meille kuuluu hyvää. Ponit treenaavat normaaliin tapaan, eikä tässä mitään maata mullistavaa olekkaan tapahtunut. Kuprun kanssa ratsastelu on ollut tosi vähäistä oikeastaan kesän loputtua ja olenkin nyt yrittänyt skarpata sen suhteen koska se on oikein hyvää vaihtelua ajolle ja koska Kupru myös toimii ja tykkää ratsupuuhista, joten miksikäs ei. Kunhan saadaan tuttujen kanssa vaan aikataulut sopimaan yhteen, niin Ofeliakin saa pitkästä aikaa ratsastajan ja satulan selkäänsä. Nyt näin pikaisesti ajateltuna siitäkin on jo hetki vierähtänyt, kun Offella on viimeksi ratsastettu.

Ollin ajaminen on ollut normaalia haikeampaa viime aikoina ja mietin jokaisen lenkin jälkeen, että viimeisiä tässä aletaan viemään. Haluan nyt kuitenkin selventää, että Olli ei ole muuttamassa mihinkään, eikä sitä myydä mutta en vain yksinkertaisesti enää pysty sitä treenaamaan täyspainoisesti, jonka vuoksi sen ravikengät ripustetaan naulaan. Syitä tähän on monia mutta tiedostan omat voimavarani ja se on vaan pakko siirtyä eteenpäin, eikä jäädä kiinni siihen tuttuun ja turvalliseen. Toki Olli tulee esiintymään blogissa, enkä sitä ole todellakaan hylkäämässä. Mutta ihan treenimielessä me ei enää kauaa ajeta. Välillä sitä vaan toivoo, että ajan voisi pysäyttää tai kelata hieman taaksepäin.

Seuraavan kerran ollaankin startissa 22.11 Kouvolassa Ollin ja Offen kanssa. Pikkuneiti pääsee kokeilemaan uransa ensimmäiseen autolähtöön. Rataonni ei meitä suosinut ja saatiin takarivin paikka mutta jos saataisiin Offellekkin autoennätys niin se olisi hyvä! Oltsun kanssa startataan taas takamatkalta ja pakin ponithan sieltä tulee ohi mutta väliäkös sillä. Tärkeintä, että päästään hyväksyttynä maaliin ja saadaan vielä nauttia yhdessä.

Ofe ja uus takki!

Kun viikko ei riitä mihinkään

Heh, niin se vaan pyörähti käyntiin viimeinekin lomapäivä. Paljon oli suunnitteilla lomalle, joista ehkä tärkeimpänä oli pestä kotivaljaat ja muutkin kotivarusteet mutta kappas vaan siellä ne edelleen odottaa likaisina pesijäänsä. Muutenkin viikko meni taas ihan liian nopeasti! Joka päivälle on kyllä riittänyt ponien ajoa, vaikka Kuprukin palasi treeniin vasta eilen.
Meille muutti tallille jokin aika sitten myös neljä lammasta, joista on kuvia alla! On muuten tosi hauskoja ja myös tosi kesyjä, mikä on kiva asiakkaidenkin kannalta, kun näitä pääsee silittämään ja ne iha oikeasti tykkää siitä. En tiedä onko kaikki lampaat tälläisia mutta nämä neljä yksilöä on ainakin tosiseurallisia.

Late

Tämä kuva ehkä kuvastaa, miltä Offen kotivaljaat näyttää tällä hetkellä :)

Minttu ja Katriina kävi tiistaina moikkaamassa Kuprua ja käytiin siinä samalla pieni kävelylenkki maastossa. Se olikin ainut kerta, kun Kupru viikon aikana pääsi tallinympäristön ulkopuolelle. Eilen sitten iskin valjaat ponille selkään ja poni oli kyllä ihan intopinkeenä lähössä pitkästä aikaa lenkille! En viitsinyt heti lähteä ajamaan mitään 15km hikilenkkiä, joten tyydyttiin hölköttelemään 7km pituinen lenkki. Kädet joutui välillä vähän liiankin koville, kun tammalla riitti painetta. Muuten kyllä sai taas hymyssä suin istuskella kyydissä. Tykkään ajaa Kuprua niin paljon, että oli ihanaa hypätä "pitkästä aikaa" sen kyytiin, kun on viime päivät ajellut vaan noita pikkuponeja.

Offe tais syödä aamulla mökömökö heiniä

Ollin ja Offen kanssa ollaan treenailtu nyt ihan normaalisti. Alkuviikosta käytiin molempien ponien kanssa ottamassa reippaampia vetoja ja etenkin Ollilta irtoi ihan hyvääkin vauhtia! Offekin tuntui kyllä ihan hyvältä mutta siltä odotan niin paljon enemmän, kuin Ollilta, joten se ei sen rinnalla ollut niin hyvä. Offen kanssa on ollut nyt hieman ongelmia laukan kanssa. Offe on yleensä melko ravivarma mutta silloin kun se laukkaa, niin laukkaa ei ole ihan helppo alas ottaa. Joskus jo mietin, että laittaisin kovempaa rautaa sille suuhun mutta silloin laukkailut jäi taka-alalle, joten sille ei ollut tarvetta. Offe on kuitenkin melko herkkä, joten ensi alkuun voisi kokeilla ihan vaan suoraa kuolainta, jos se solveltuisi paremmin, kuin normaali nivel.

Tsekkasin yksi päivä, että kaikki loppuvuoden sarjat on julkaistu ja kyllähän ne alkaa olla jo kahden käden sormilla laskettavissa. Kuprullekkaan ei ollut kuin ihan muutama startti lähistöllä, sillä me ei lähdetä toiselle puolelle Suomea ajamaan etenkään vaan yhden ponin kanssa. Pienenä ilon aiheena oli kuitekin, että kotiradalle Kouvolaan oli tullut Offen aikainen autolähtö! Pitää vaan toivoa, että päästään sinne myös mukaan, sillä olisihan se nyt vielä kiva kokeilla ensimmäistä ja viimeistä kertaa Offen kanssa lähteä autontakaa!

I'm back!

Heipparallaa pitkästä aikaa! Tänään aamulla lueskelin blogin vanhoja postauksia sekä muiden blogeja, jolloin tuli hirveä hinku päästä rustailemaan tänne jotain. Blogihan on tässä vietellyt hiljaiseloa noin kahden kuukauden ajan mutta se on kyllä tehnyt oikein hyvää ja olen saanut hirveästi uusia ideoita, mitä voisin toteuttaa! Tuntuu vähän jopa oudolta olla kirjoittelemassa tietokoneella, sillä en edes muista koska viimeksi olen koneella ollut muuten, kuin tekemässä koulujuttuja. Nyt kuitenkin alkoi syysloma, joten nyt on hyvää aikaa kirjoitella postauksia valmiiksi. Kurkistetaan nyt kuitenkin hieman ponien kuulumisiin.

Ollin kanssa ollaan startattu muutaman kerran tässä välissä ja vaikkei sijoitukset ole kärkipäässä ollutkaan, niin on tuon poni  kanssa vaan niin mukava harrastaa! Kaikki toimii niin moitteettomasti, eikä mitään ongelmia ole sen suhteen ollut. Starteissa sen on taas huomannut, että pienen ponin pää menee paljon lujempaa, kuin jalat jolloin laukat alkavat sotkea menoa. Olli on myöskin todella herkkä kaikille sivuvaikuttajille starteissa, joten pienikin karjaisu sen rinnalla saa kyllä ponin päässä kiehahtamaan, vaikka tosiaan Olli juoksee paksut huput ja korvapallo korvissa, jolloin sen ei perjaatteessa pitäisi juurikaan mitään kuulla. Nyt kuitenkin vielä nautitaan parista startista tänä vuonna ja sitten Ollin ravikengät ripustetaan naulaan ja se saa jatkaa lasten opettamista ratsain.

Tallin kirkkain tähti Kupru sai ponikuninkuusravien jälkeen viettää ansaittua lomaa, jonka jälkeen ollaan palailtu treeniin ja startattukkin muutaman kerran. Kuprun kanssa ei ole kyllä tylsää tullut, kun meidän ajomaastoissa on ollut nyt jos jonkinmoista metsätyötä tekeillä, jonka takia siellä on ollut vaikka minkäläisiä koneita. Tuleepahan siedätyshoitoa samalla, kun treeniäkin. Kupru piti rokottaa ja raspata nyt näin syksyllä, ku pikkuponit hoidetaan keväällä. Rokotuksesta Kuprulle ei noussut kuumetta, eikä se näyttäisi siihen juurikaan vaikuttavan. Nyt pitää vielä ensi viikon tortaihin asti tyytyä kävelyttelyyn ja sitten päästään jatkamaan taas treenamista senkin kanssa.

Eka hiitti kunkkareiden jälkeen

Ofelian kanssa ollaan kyllä käyty melkoista vuoristorataa. Ensimmäisessä startissa Ypäjän jälkeen Offe tuntui niin huonolta, ettei ole koskaan ennen tuntunut. Se pudotti kyllä aika pohjalle koska kotona viimeistellessä neiti tuntui niin älyttömän hyvältä, että uskalsin jopa toivoa startin suhteen jotakin. No ei me nyt ihan pienistä vastoinkäymisistä lannistuta, jonka seurauksena ilmoitin vaan uuteen starttiin, jossa Offe tuntuikin jo todella paljon paremmalta! Offenkin kanssa tässä aletaan jo viimesiä viemään, sillä mun a-ponivuodet loppuvat tämän vuoden lopussa. Olen yrittänyt skipata nämä ajatukset mutta kyllä se väkisinkin tulee mieleen, että kohta mä joudun aidan takaa katselemaan, kun joku toinen ajaa mun ponilla kilpaa. No mutta sanonnan mukaan kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Offe mikkelissä kesällä

Puhelimen tyhjennystä

Tänään koitti se päivä, jolloin oli palattava takaisin koulun penkille. En vaan ymmärrä, että mihin ihmeeseen se loma oikein katosi, kun tuntuu, ettei sitä juurikaan mitään ehtinyt tehdä. No mutta ikimuistoinen kesä tästä jäi, vaikkei säät nyt ihan parasta luokkaa ollutkaan. Valehtelisin jos väittäisin, ettei tämä tule vaikuttamaan blogiinkin. Kunhan illat tästä pimenevät ja koulu lähtee kunnolla käyntiin, niin sitä aikaa ei vaan kauheasti ole. Lupaan silti yrittää parhaani blogin suhteen mutta mitään kummempia en voi luvata, sillä koulu ja ponit tulevat kuitenkin etusijalla blogiin nähden.

1,2&3 Suuntana Anttilan harkkarit! 4. Oltsu lähössä lenkille

1. Kaksi väsynyttä lomalaista 2. Valjaiden pesua ponikunkkareita varten 3. Otin ekaa ja vikaa kertaa koko kesänä aurinkoa viimesen lomapäivän kunniaks

1. Mursu-Offe 2. Olli oli päättänyt ottaa riimut puoliksi pois päästä.. 3. Offen niin mukavan näköinen kavio, josta puuttuu tärkeimpien naulojen kohdalta palanen :/ 4. Olli ja Offe tulossa sisälle

Nyt vasta, kun ponikunkkareista on muutama päivä kulunut sitä on oikeasti tajunnut mitä on tapahtunut. Tuntuu niin älyttömän hyvältä, kun oon saanut lukea paljon onnitteluja ja kun niin moni on ollut iloinen mun puolesta. Tänäänkin oli ihan älyttömän siistiä, kun yksi mun raviuran merkittävimmistä henkilöistä ja yksi esikuvista oli niin onnellinen tästä saavutuksesta, sillä yleensä tämä ihminen on se joka palauttelee mut maanpinnalle starttien jälkeen.. :D

1. Neitoset matkalla Ypäjälle 2. Offe Ypäjän tallissa 3. Kupru samassa paikassa 4. Kupru Ypäjällä aamukävelyllä

1,2 Ypäjän tallissa 3. Sunnuntain aamukävely 4. Ruhtinattaren koutsi Ofelia

Ruhtinatar Kupru on palautunut oikein hyvin rankasta viikonlopusta, samoiten Ofelia. Kupru taitaa tietää oman arvonsa tällä hetkellä, kun pisti tänään tarhakaveriinsa mummoponi Meijuun vauhtia laitumella, kun Meiju oli menossa juomaan ennen Kuprua. :D No on Kuprua kyllä muistettu, sillä se on kyllä syönyt porkkanoita, omenoita ja leipiä sen verran, että kyllä vähäksi aikaa riittää!

1. Paketoitu peukalo 2. Ajoin tosiaan koko viikonlopun vasemman käden peukalo pystyssä :D 4. 30min ennen lauantain starttia Kupru oli ihan unessa 5. Kaikkensa antanut poni

1,2 No words needed <3

"Haaveet voi toteutuu, kun kakkuun puhaltaa täysii"

Huh. Mä en oikein nyt osaa aloittaa tätä postausta mitenkään kovin järkevästi. Johtuen siitä, että mun pään sisällä ei tapahdu mitään järkevää tällä hetkellä. Yritän saada kirjoitettua tästä postauksesta mahollisimman selkeän ja toivon, että ainakin pieni osa mun fiiliksistä välittyisi teillekkin! Palataan siis viikonloppuun ja Ypäjän ponikuninkuusraveihin 2015!

Perjantaina mulla oli tämän kesän viimenen työpäivä ja heti töistä päästyäni tulin kotiin ja pakkasin omat kamat kasaan. Ajettiin auto täynnä tavaraa tallille ja pakattiin ponien kamat kyytiin. Hain Kuprun ja Ofelian laitumelta ja laiteltiin niille suojat jalkoihin ja tsekattiin vielä viimeisen kerran, että varmasti kaikki tarvittava ja ei-niin-tarvittava oli autossa mukana. Sitten ponit kyytiin ja auton keula kohti Ypäjän hevosopistoa.

Meiltä ajeli Ypäjälle vajaa kolme tuntia yhden pysähdyksen kanssa. Pysähdyttiin Riihimäen abc:eella juottamassa poneja ja käytiin myös itse syömässä. Pysähdyksen jälkeen ajeltiin suoraan Ypäjälle, jonne löydettiin navigaattorin kanssa onneksi ihan helposti! Kun päästiin hevosopistolle, niin homma ei ollutkaan ihan niin selkeää koska meistä ei kumpikaan siellä ollut koskaan käynyt. Hetken pyörittyämme nähtiin tuttuja, jotka neuvoivat vähän meitä, niin saatiin ponit karsinoihin ja vietyä omat kamat yöpymispaikkaan. Ihan vaan vinkkinä, että kun lähdette ensimmäistä kertaa Ypäjälle, niin kannattaa tosiaan ottaa selvää mihin siellä on menossa!

Perjantai iltana lähdin vielä Kuprun ratsastamaan rennosti kentälle. Saatiin tallihenkilökunnalta onneksi hyvät ohjeet, jotta löydettiin sinne kentälle. Ratsastin tosiaan ihan vaan kaikki askellajit läpi ja vähän taivutteluja, jotta poni hieman rentoutuisi koska aivan vieraassa paikassa Kupru oli aika jännittynyt. Ratsastuksen jälkeen äiti kävi Ofen vielä kävelyttämässä. Hoidettiin ponit ja onneksi molemmat jäivät ihan rauhallisina karsinoihin syömään heiniä.

Lauantai aamuna käytiin seiskan jälkeen ruokkimassa tammat ja sen jälkeen suunnattiinkin itse aamupalalle. Kun oltiin itsemme ruokittu, niin suunnattiinkin talliin, jossa Kupru pääsi aamukävelylle ja Ofelia pesukarsinaan pesulle. Tuli pienenä järkytyksenä, että tuolla tallilla oli turvekuivitus. Joo, eihän siinä muuten mitään mutta voitte vaan kuvitella, miltä Ofelia näytti aamulla.. :D

Lähdettiin Ofelian kanssa joskus kymmenen jälkeen radalle. Ajettiin sinne autolla ja trailerilla, vaikka sinne ei tosiaan tallilta ollut pitkä matka mutta meillä oli kaikki kamat autossa, niin niiden saaminen varikolle olisi ollut isompi operaatio. Käytiin hakemassa voilokit ja aloin valjastamaan Offea.

Kun poni oli valmis, alettiin ottamaan siltä pumpulia pois korvista ja mulla oli jotenkin vasen peukalo riimun välissä ja kun Offe nykäsi päätään, niin siinä samalla mun peukalo ilmeisesti venähti. En voi edes sanoin kuvailla kuinka paljon sattui ja siksi luulinkin, että koko sormi murtui mutta onneksi pelkällä venähdyksellä selvittiin. Olin ihan kyyneleet silmissä, kun ensimmäisenä mieleen tuli, että pystynkö ajamaan ollenkaa. Offen lämmitys menikin tämän takia aika pyllylleen, enkä saanut oikein kunnolla otetta poniin.

Lämmityksen jälkeen sidottiin side peukalon ympärille, joka tuki sitä, ettei se pääse liikkumaan. No eipä se onneksi juurikaan ajamista enää haitannut. Offen lähtö pääsi ekalla matkaan ja parastaan poni ei kyllä näyttänyt koko startissa. Ypäjän rata on tosi kapea ja kun lähdettiin 80m takamatkalta liikkelle, niin takaa ei vaan yksinkertaisesti saanut tilaa. Jouduttiin kiertämään ihan avaruuskaistoja ja tottakai siinä tulee aina matkaa lisää. Maalissa oltiin kuitenkin neljänsinä, ei niin hyvällä ajalla 2.53.

Offen startin jälkeen purettiin poni ja laitettiin se koppiin ja ajettiin takaisin tallille Kuprua hakemaan. Hoidettiin ja pestiin Ofelia ja lähdettiin takaisin Kupru kyydissä. Vähän mua jännitti miten käy Kuprun kanssa koska onhan se aivan toista luokkaa ajaa, kun Ofelia mutta ei sormen kanssa muuta onglemaa ollut, kun että valjastaminen oli hieman haastavaa.

Reilua tuntia ennen kävin Kuprun lämmittämässä kaksi kierrosta ihan rauhallista hölkkää sekkia auki radalla. Neiti oli onneksi ihan rauhassa kopin takana, eikä ottanu stressiä mistään. Noin 20 minuuttia ennen starttia lähdettiin kävelemään. Saavuttiin esittelyyn ensimmäisinä ja koska kysehän oli poniruhtitar/ruhtinuus lähdöstä, niin kaikki osallistujat esiteltiin erikseen.

Avausmatkana oli 1600m, jossa startattiin ykkösinä paalulta. Päästiin ekalla matkaan ja onneksi meidän eteen tuli poni, jolta saatiin hyvä selkä. Kaarteeseen ajoin johtavan selässä ja siinä vaiheessa Kuprulla oli kyllä painetta sen verran, että olisin halunnut ajaa eteenpäin mutta meidän rinnalla oli poni, niin ei päästy etenemään. Etukaarteessa keulaponi laukkasi ja päästiin ihan varmaan metrin verran juoksemaan keulassa, kun takaponeja alkoi rymistellä ohi. Ajoin koko loppu matkan vaan niin lujaa, mitä poni kulki ja maalissa oltiin viidensinä ajalla 59,1. Aika oli pienoinen pettymys koska vauhti tuntui paljon kovemmalta startin aikana. Kupru kuitenkin oli toisena tammana maalissa ja vain 0,7 sekunttia johtavaa perässä ruhtinattaruuskilpailussa!

Illan aikana hoidettiin ja venyteltiin poneja mahdollisimman paljon. Yritin pitää vaan omat hermot kasassa, etten alkaisi odottaa liikoja Kuprulta. Kupru ja Ofelia oli molemmat onneksi illalla täysin normaaleja, niin voitiin hyvillä mielin käydä nukkumaan.

Sunnuntai aamuna pakattiin kaikki kamppeet ja ponit traileriin. Pieniä ongelmia meinasi tulla mutta onneksi tuolla oli ystävällisiä apukäsiä, niin vanhingoilta vältyttiin. Siivottiin meidän karsinat ja sotkut muutenkin tallista ja lähdettiin ajamaan kohti ravirataa.

Ofelia starttasi taas alkupään lähdöissä ja noh en viitsi kummemin kertoa Offesta mitään. Ponilla ei vaan yksinkertaisesti riittänyt mielenkiinto yhtään ja tulos oli myös sen mukainen. Oltiin maalissa toiseksi viimeisinä kuitenkin samalla ajalla mitä edellispäivänä. Se on nyt vaan uskottava, että Ofelia on vielä liian lapsellinen juoksemaan noin tiheästi kilpaa.

Offe oli sunnuntaina koko päivän Kuprun henkisenä tukena

Kuprun lämmitys sujui hyvin ja ajoin vielä rauhallisemmin, mitä edellispäivänä, sillä nyt edessä oli pidempi matka. Oli kova työ pitä hermot kasassa ja yritin etenkin Kuprun luona olla mahdollisimman rauhallinen, vaikka sydän hakkasi miljoonaa koko ajan. Venyttelin ja viilentelin Kuprua ennen starttia ja juotettiin poneja mahdollisimman paljon koko ajan koska koko viikonlopun ajan oli tosi lämmintä.

Lähdettiin ajoissa kävelyttämään ja koska sunnuntai oli aika dramaattinen päivä, niin meidän kävelyttelyt venähtikin melkein puoleen tuntiin ja jouduttiin välissä tulemaankin takaisin trailerille seisomaan. Siinä vaiheessa olin jo ihan jättämssä Kuprua pois koko startista, kun suututti niin paljon, ettei mikään mennyt niin kuin oltiin suunniteltu. No mutta toivottavasti kellekkään ei käynyt hirveän pahasti siinä rytäkässä, mitä radalla tapahtui!

Kun vihdoin ja viimein päästiin esittelyyn, niin olin jo ihan luovuttanut ja ajattelin, ettei mistään tule enää mitään. No päästiin taas ensimmäisellä matkaan ja saatiin onneksi taas hyvä selkä johtavan takaa, missä juosta. Pidettiin hyvää vauhtia koko ajan yllä mutta kierros juostuna Kupru tuntui niin hyvältä, että mun oli pakko tehdä päätös ja ajaa sillä keulaan. Kupru on tunnetusti huono juoksemaan keulassa ja siksi mua pelottikin se sinne ajaa. Hieman se jäi kaveria odottamaan ja kerran hipaisin piiskalla, niin sain vastineeksi sellaisen hännän heilautuksen, että ajattelin olevan parempi ponin juosta ihan itse omaa juoksuaan. Viimeisessä kaartessa näin sivusilmällä, että yksi poni on nousemassa meidän rinnalle ja en ole kyllä Kuprun kanssa ikinä ajanut, niin kovaa mitä loppusuoraa tultiin. Kupru teki kyllä niin huiman suorituksen ja maalilinja ylitettiin ensimmäisinä uudella ennätyksellä 53,5!

© Laura Taimioja

© Laura Taimioja

Voin kyllä kertoa, että tuossa tuli yksi jos toinenkin kyynel silmään. Eipä olisi Kuprun Suomen depyyttivoitto parempaan saumaan sattua! Vasta voittajahaastattelun jälkeen, kun ajelin varikolle tajusin istuvani RUHTINATTAREN kärryillä! Vaikka mä tiesin, että kyllä Kupru oli mennyt ruhtinatarkisaa johtavan ponin ohitse, niin silti en sitä uskaltanut myöntää ja aloin varikolla purkamaan ponia. Kun oli vähän ottanut jo kamoja pois mietin, että mitä hittoa mä teen ja laitoin kärryt takaisin ja hetken päästä jo kuulutettiinkin Kuprun olevan ruhtinatar. Eipä sitä kyllä meinannut todeksi uskoa ja oli kyllä ihan ehdottomasti elämäni hienoimpia hetkiä, kun käveltiin voittajakehää kohti. En tiennyt pitääkö mun itkeä vaiko nauraa, joten taisin tehdä vähän molempia.

© Laura Taimioja

Ruhtinas Miniatyr ja ruhtinatar Gudrun Gross

Niinkuin mä oon aika monessa haastattelussa jo sanonut, niin tosiaan paljon meillä on ongelmaa ollut ja pari viikkoa sitten en ollut vielä edes ihan varma lähdetäänkö me koko kisaan mukaan. Tuntui ihan hullulta olla siellä koska vaikka oon aina tiennyt Kuprun olevan pirun kova poni, niin tää kyllä yllätti jopa mutkin! Oon niin kiitollinen Mintulle ja Mirjalle, että Kuprun oon treenii saanut ja sain sen kanssa kokea jotain näin mhatavaa! Haluan kiittää myös kaikkia taustajoukkoja koska ilman teitä me ei Kuprun kanssa oltaisi tuolla seisottu. Kyllä matka kotiin lyheni puolella, kun tiesi, että meillä on ruhtinatar kyydissä.<3

© Laura Taimioja

Tuun kohta varmaan hulluksi näiden kuvien kanssa, joten koittakaa kestää, vaikka ne hyppii ruudulla ihan miten sattuu..-.-