Kupru hyppää

Viime viikolla hyppyytin Kuprua irtona. Rakennettiin Erikan ja Vilman kanssa kahden esteen kuja ja esteiden välillä oli muistaakseni 9,5m väliä, mikä oli Kuprulle oikein hyvä yhdellä laukalla. Kun oltiin saatu kuja tehtyä, niin mä verkkailin ponin maasta käsin ja päästin sitten Kuprun hölkkäilemään vapaaksi kentälle.

Esteet oli aluksi pieniä, jotta Kupru saa juonesta kiinni. Kuprukka ei ole mun käsittääkseen hirveästi irtohyppäillyt mutta ihan selkeästi poni siitä tykkää ihan älyttömästi. Kun Kupru pääsi vauhtiin, niin eipä siinä itse juurikaan mitään tarvinnut tehdä, kun poni hoiti homman kotiin.

Loppujen lopuksi jälkimmäinen este oli 80cm korkea ja sekin vielä ylittyi helposti. Uskoisin, että korkeampaakin olisi mennyt mutta turha haukata liian isoa palaa kerralla. Pitäisikin ottaa nyt ihan tavaksi sillon tällöin hypyttää Kuprua irtona koska se selkeästi siitä tykkää ja tekee sen vapaaehtoisesti. On myös kivaa vaihtelua ajamiseen ja ratsastamiseen koska joutuuhan hypätessä eri tavalla lihaksetkin töihin, kun ajaessa tai sileällä ratsastaessa.

70cm

80cm

Kuvaaja Erikakin pääsi poseeraamaan Kuprun kanssa

Onnea ja epäonnea

Tällä viikolla käytiin kaksissa raveissa pyörähtämässä ja tämä postaus on pyhitetty niille. Kuprun kanssa aloitettiin tältä vuodelta yhteinen kilpakausi ja samalla tämä oli Kuprun kauden avausstartti. Ofelia starttasi puolestaan Loviisan poniraveissa, joissa Ollinkin piti olla mutta päällekkäisyyksien takia Olli jäi sieltä pois. Palataan nyt kuitenkin ensin torstaihin ja Kuprun starttiin.

Lähdettiin hyvissä ajoin ajamaan kohti Mikkeliä ja matka sujui mutkattomasti ja nopeasti. Radalla käytiin hakemassa voilokit ja otettiin poni pois kopista, jotta pääsin kävelyttelemään sitä. Kävelyttelyn jälkeen puin Kuprulle kamppeet niskaan ja kipusin itse selkään. Kävelyttelin vielä selästä hetken aikaa ja sitten kävin radalla lämmittämässä kaksi kierrosta väärään suuntaan.

Mentiin reipasta hölkkää muttei kuitenkaan liian kovaa ja täytyy kyllä sanoa, ettei Kupru ole ikinä tuntunut noin hyvältä selästä käsin! Yhden reippaamman pätkän otin myös ja siinäkin poni tuntui tosi hyvältä. Lämmityksen jälkeen vein Kuprun trailerin perään hetkeksi seisomaan. Neiti olisi kyllä ollut ihan meno päällä kokoajan ja milloin vaan valmis lähtemään juoksemaan.

Lähdin noin 10 minuuttia ennen starttia kävelyttämään ja hölkkäilemään. Mentiin ensimmäisenä esittelyyn koska lähdettiin takimmaisesta voltista. Esittelyn jälkeen annoin Kuprun ottaa vielä reippaamman pätkän ja edelleen poni tuntui ihan älyttömän hyvältä ohjien välissä. Tässä vaiheessa aattelin, että kyllä me rahoilla ollaan ainakin! Noh, eipä olisi pitänyt nuolasta ennenkuin tipahtaa.

Päästiin ekalla matkaan ja meidän voltin toinen poni lähti tosi kovaa. Me sitten Kuprun kanssa hypättiin heti ensimmäisellä askeleella laukalle. Kunnes saatiin ravirytmistä kiinni, niin Kupru laukkasi jo toistamiseen. Yritin rauhottaa tilannetta ja aattelin, että kyllä tämä vielä tästä mutta pari metriä ravia ja sitten taas tuli laukka. Tässä vaiheessahan Kupru olisi pitänyt jo hylätä mutta jatkettiin vielä hetki eteenpäin kunnes sama toistui taas, niin näin parhaaksi ratkaisuksi keskeyttää.

Radalta pois tullessa olin niin pettynyt ja vihainen. En vaan käsittänyt mistä tuo johtui koska Kupru oli niin älyttömän hyvän tuntuinen. Kävelytin hetken ponia varikolla, jotta sain kasattua omat hermoni ja vähän palauteltua ponia. En vielä tähänkään päivään mennessä keksi mitään muuta syytä, kun että Kupru otti niin kovat paineet lähtöhetkellä.

Tuolla hetkellä olin valmis heittämään hanskat tiskiin koska ärsytyksen määrä oli melkoisen suuri. Nyt kuitenkin tajuan, ettei ole mitään järkeä luovuttaa ensimmäisen vastoinkäymisen takia koska tällästähän tämä hevosurheilu on. Kupru oli kuitenkin vasta toista kertaa tänä vuonna radalla ja montesatula ei ole viittä kertaa enempää tämän vuoden aikana ollut selässä. Nyt vaan uutta yritystä putkeen! Ollaanhan tässä taas yhtä kokemusta rikkaampia ja ainakin Kupru oli lämmityksessä hillittömän hyväntuntuinen!

 

Sitten suunnataan kohti Loviisan poniraveja, jotka ravattiin siis eilen lauantaina. Kerrankin saatiin ajella aurinkoisessa säässä kohti raveja ja auton lämpömittari lähentelikin jo 25 astetta. Perille päästyä käytiin kirjaamassa meidät tulleiksi ja hakemassa voilokit. Otettiin seuraavaksi Ofelia pois kopista ja valjastelin sen. Lähdettiin reilua tuntia ennen starttia kävelyttelemään varikolle ja lähdin lämmittämään.
Hölköteltiin ensin rauhakseen reilun kierroksen verran ja sitten otettiin takasuoralla kovempi pätkä ja kyllähän kello jälleen ihan mukavia lukemia näytti! Lämmityksen jälkeen Ofelia pääsi "katoksille" seisomaan ja juotettiin sille melassivettä, mitä se kerrankin joi!

© Hanna Seppälä

Kattokaa ponia, älkää mua:)

Kävelyttelyjen jälkeen lähdettiin esittelyyn ja kohti voltti paikkaa. Ofelia starttasi kahden muun ponin kanssa 60m takamatkalta. Päästiin toisella liikkeelle ja Ofelia avasi meidän pakin poneista parhaiten ja alettiin kokoajan saavuttaa perusmatkan poneja. Ensimmäisessä kaarteessa päästiin suurimmasta osasta poneista ohi ja takasuoran alussa noustiin sijalle kolme. Edettiin kokoajan hyvää vauhtia ja viimeiseen kaarteeseen mennessä noustiin toisiksi. Loppusuoraa Ofe tuli tosi kovaa vauhtia ja noin 200m ennen maalia päästiin kärkipaikalle ja se pidettiin loppuun asti. Offe nappasi siis kolmannen voiton tälle kaudelle!

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Pikkuponi pyöräytti ennätykset uusiksi parantaen sitä viidellä sekunnilla lukemiin 2.48. Tämän vuoden tavoitteena oli päästä alle 2.50 ja nythän se meni alle sen ja varaakin vielä jäi! Olin ihan onneni kukkuloilla siihen asti, että päästiin radanporteista ulos ja saatiin eläinlääkärinavustaja peräämme ja meidät toivotettiin tervetulleiksi dobing-testiin. Purkasin ponin ja vietiin se dobing-karsinaan ja onneksi näytteen otossa ei kauaa kestänyt! Olin varma, että vietettäisiin siellä seuraavat pari tuntia, kun en ole ennen ponin kanssa sinne joutunut. Näytteet saatiin kuitenkin otettua ja päästiin pesun kautta lähtemään kohti Jaalaa.

© Krista Heikkilä

Tällä viikolla on saanut kyllä huomata, että eläinten kanssa voi tapahtua mitä tahansa. Pienen pettymyksen jälkeen oli hyvä, että Ofelian kanssa onnistuttiin, niin jaksaa sitten taas epäonnistuakkin. Kiitän vielä kaikkia kuvaajia ja nostan hattua jokaiselle, joka tämän postauksen lukee, sillä tämä näköjään venähti melko pitkäksi.:D

Kesälomalla

Nyt voin vihdoin ilmoittaa, että mä olen lomalla! On ollut niin ihanaa nukkua rauhassa pitkään ja on saanut unohtaa kouluasiat. Tekee vaan niin älyttömän hyvää, kun ei tarvitse ajatella mitään kemiallisia ilmiöitä. Lomaahan on ollut vasta muutama päivä mutta mun sisäinenkello ja- kalenteri on kyllä jo aivan sekaisin. Niinhän se lomalla saa kai ollakkin!

Kupru on nyt asunut meillä reilun viikon ja oikein mukavasti meillä on taas lähtenyt sujumaan. Hieman toki vaatii itselle totuttelua ajaa tuommoista ponia, joka oikeasti menee kovaa. Kupru luo päivään kuitenkin aina pientä piristystä ihan vaan jo omalla tammamaisella luonteellaan. Ensimmäiset treenilenkit ollaan ajettu ja oikein positiivinen mieli on ainakin nyt toistaiseksi. Kyllä meidät pian nähdään startissakin jo!

Ofelian kanssa käytiin pyörähtämässä Miehikkälän harjoitusraveissa sunnuntaina 30.5. Meiltä on matkaa Miehikkälään reilu 100km ja syy miksi me sinne lähdettiin on se, että ykköselle oli palkintona Walhsteenin pikalukkovaljaat. Täytyy sanoa, etten hetkeäkään uskonut, että Ofelia ne sieltä kotiin toisi koska oltiin ylisarjassa ja takaa lähti pirun kovia poneja.

Matkaan lähdettiin tosiaan paalulta ja lähtö meni kyllä aivan penkin alle. Ei mahduttu meidän omalle radalle ollenkaan ja jäätiin muiden taakse. Ensimmäiseen kaarteeseen mennessä päästiin yhden ponin rinnalle, jossa Ofelia otti lyhyen laukan, minkä kerrankin sain nopeasti alas. Siirryttiin siis kaarteessa kolmanneksi ja takasuoran puolivälissä saavutettiin kaksi edellä menevää ponia ja heitettiin niille haastetta kolmannen kautta. Kärkiparin rinnalle päästessään Offe alkoi juoksemaan ja päästiin keulaan. Keulassa ponin tahti taas hiipui mutta kukaan ei ohi tullut ja maalilinja ylitettiin ensimmäisenä. Aika taisi olla 2.58 pintaan, joten ei kauhean kova mutta eipä tuolla puskaradalla muutkaan ponit tainneet hirveitä ennätyksiä juosta. Nyt on siis yhdet valjaat taas enemmän!

Oltsun kanssa ollaan jatkettu samalla kaavalla, kun tähänkin asti. Mitään huomattavaa harppausta ei ole tapahtunut suuntaan, eikä toiseen. Ilmoitin Ollinkin starttiin, vaikka en tiedä ollaanko me ihan valmiita siihen. Turhaa kai se täällä kotona on humputella ja startissahan sen sitten taas näkee, että missä oikeasti tällä hetkellä mennään. Kunhan Ollin mieli pysyy virkeänä ja se nauttii tekemisestä, niin se on tärkeintä!

Kun kaksi ei riitä

Viime postauksessa ohi mennen mainitsin pikku ylläristä ja koska oon maailman huonoin pitämään tälläsiä salaisuuksia, etenkin koska oon ihan sairaan innoissani tästä, niin päätin tulla kertomaan nyt! Monet muistavat, että mulla oli viime kesänä kolmas poni ja näppärimmät varmaan otsikosta hoksasivat, että samasta asiasta on kyse nytkin! Gudrun Gross eli kavereiden kesken Kupru asusteli meillä viime kesän ja nyt se tulee kesäksi ja jää sen jälkeen vielä ylläpitoon mulle ainakin syksyyn 2016 asti.

 

Kuprun toinen omistaja Minttu kysyi multa varmaankin reilu kuukausi sitten, että olisinko kiinnostunut ottamaan Kuprua meille ja eipä tarvinnut minuuttia kauempaa pohtia, että mitä vastaan. Sattui muutenkin ihan älyttömän hyvään saumaan, että Kupru jää meille pidemmäksi aikaa koska mulla on nyt sitten poni millä pääsen myös ensi vuonna ajamaan kilpaa, kun pikkuponi vuoteni loppuvat tämän vuoden lopussa.

Kupru tulee siis ensiviikon lauantaina eli 23.5. Se sattui nyt keskelle koeviikkoa, joten pitää nyt yrittää hillitä intoni, ettei kokeisiin lukeminen mene sen takia penkin alle. Toivotaan, että meillä alkaa Kuprun kanssa sujumaan hyvin ja löydetään se yhteinen sävel. Hetkihän siinä taas saattaa mennä mutta nyt ei ole kiire mihinkään. Pitää taas totutella siihen, että lenkillä mennäänkin hieman enemmän tukkaputkella, mitä näiden pikkuponien kanssa. Oon vaa niin super innoissani, etten malttaisi millään odottaa!:)

Tässä linkki vielä viime vuoden Sm-monteen, missä Kupru ylitti kaikki odotukset, vaikkei kärkipäässä oltukkaan.

Arskaa ja lämpöä

Tänään oli tallilla vähän erilaisempi päivä koska mun ei tarvinnut ajaa kumpaakaan ponia. Ollilta otin vanhat kengät pois, jotta kengittäjä pääsee sitten suoraan alottamaan kavioiden huoltamisen. Pitkästä aikaa otin itse kengät pois ja voisi sanoa, että sujui Ollin vastusteluista huolimatta tosi hyvin!

Ollista löytyy nyt kyllä montaa sävyä!

 

Odotellessani, että pääsen Ofelian kanssa harjoittelemaan mätsäriä varten haravoin vähän tallin pihaa. Muistin kuitenkin hyvin nopeasti, että vihaan haravoimista, joten siivousinspiraatio ei kovin pitkää jatkunut.:D Kuitenkin vähän sain aikaiseksi ja pikkuhiljaa kun siivoaa, niin ei tarvitse kerralla rehkiä. Joka paikassa näyttää nyt vaan niin järkyttävältä, kun lumien alta kaikki kakka on tullut esiin.

Kentällä kuitenkin koko ajan joku ratsasti, niin kasasin pienen kehän tallin "parkkipaikalle". Kehä tosiaan oli aivan liian pieni ja nopea tempoisempaa ravia oli mahdotonta ottaa. Saatiin kuitenkin palauteltua hyvin mieleen, että miten homma toimii. Ofeliaa oli yllättävän helppo seisottaa pitkästä aikaa. Muistelin juuri, ettei Offe ole tainnut mätsäreissä käydä melkein kolmeen vuoteen. Onneksi Olli on helpompi joka asiassa, niin ei tarvitse sen kanssa hikihatussa harjoitella.

Ne ketkä luki viime postauksen, jossa valittelin rikki mennyttä putkeani, niin se kyllä toimii onneksi joten kuten, sillä postauksen kuvat on otettu sillä. Eli siis akuuttia tarvetta ei uuteen ole, joten sen puolesta ei hirveää postaustaukoa ole taas tulossa. Mulla on muuten yksi pikku ylläri, mitä en tosin vielä paljasta. Jotkut saattaa hoksatakin mistä on kyse mutta kerron asiasta lisää tämän kuun lopussa ;).

Sataa, sataa, ropisee

Heipparallaa pitkästä aikaa! Nyt ollaankin jo toukokuun alussa, vaikkei kyllä ulkoilman puolesta uskoisikaan. Kaikki lumet on onneksi jo sulanut pois mutta vettä on satanut sitten senkin edestä. Empä muista ihan äkkiä, että olisi koko lenkin ponin kanssa päässyt ajamaan ilman pientäkään vesisadetta. Noh pysyypähän lenkkitiet hyvvässä kunnossa, kun sade pitää ne sopivan pehmeänä.

Ofelialta ajelin karvat pois kokonaan viime kuun alussa ja tämä operaatio pitäisi kyllä toistaa ponille. Olli on edelleen puolittain klipattu ja sekin näyttää aivan järkyttävältä, kun klipattuihin kohtiin on alkanut kasvaa tummempaa karvaa. Ensi viikonloppuun mennessä olisi siistittävä molemmat ponit koska ollaan menossa pitkästä aikaa mätsäreihin! Ensi viikolla onneksi on illalla aikaa, kun eläinlääkäri tulee ponit rokottamaan ja raspaamaan, niin niitä ei saa liikuttaa rankasti hetkeen.

Onneksi tarha ei tämän pahemmaksi ole mennyt. Kuva otettu tarhan katokselta.

Ofelia on päässyt leikkimään ratsuponia muutamankin kerran viime viikkoina. Äitin työkaverin tyttö Eevi 4.v on käynyt ponilla ratsastelemassa ja tarkoituksena olisi syksyllä päästä starttaamaan jossakin pienissä koulukisoissa. Ofelia on käyttäytynyt melko hyvin ja on kyllä mun odotukset ylittänyt ainakin. Vaikka Eevi onkin nuori ja pienikokoinen, eikä niin osaava mutta tosi hyvin siihen nähden on sujunut. Tekee oikein hyvää Offe, kun joutuu vähän keskittymäänkin eikä pääse paahtamaan pää kolmantena jalkan eteenpäin.

Nyt juuri, kun sain inspiraatiota taas blogiinkin, niin enkös saanut hajoitettua kamerani putken osittain. Mulla ei tuohon kameraan muuta putkea ole, joten nyt on vähän ongelma. Kyllä tuolla putkella kuvaamaan pystyy muttei se toimi niinkuin pitäisi. Pitkään olen jo ollut ostamassa pidempää putkea mutta haluaisin sen pitkän putken rinnalle lyhyemmänkin putken. Pitääkin nyt alkaa selailla nettikauppoja, että mistä saisin halvimmalla uuden putken ja kaikista parashan olisi jos saisin kohtuulliseen hintaan molemmat putket ostettua samaan aikaan. Lievästi sanoen voin sanoa, että ärsyttää aivan suunnattomasti.