torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosi 2015 paketissa

Miten musta tuntuu, että ihan vähän aikaa sitten oltiin samassa pisteessä, että vuoden vaihtumiseen on enää tunteja aikaa. Tää vuosi on mennyt ihan älyttömän nopeasti, ettei sitä ole edes hoksannut. Musta idea tehdä jokaisesta kuukaudesta oma kollaasinsa ja selittää siitä idea on hieman kulunut, joten päätin nyt vain kasata ne tämän vuoden mieleenpainuvimmat muistot kasaan. Iso kiitos nyt jo kaikille lukijoille tästä vuodesta ja toivotan oikein hyvää uuttavuotta 2016 kaikille!

Heti vuoden alusta mieleen on jäänyt Ofelian kaksi perättäistä voittoa. Tultiin tauolta ja voitettiin kaksi starttia sen jälkeen. Kummassakaan startissa Offe ei parastaan antanut ja oli selkeästi vielä jähmeä tauosta johtuen mutta mikäs siinä, kun ennen muita maalissa oltiin! Oli kyllä hieno alku tälle vuodelle sekä samalla mun ja Ofelian viimeiselle yhteiselle kaudelle.


© Melina Mauno
Kuprun muuttaminen toi meille taas monta mahdollisuutta tälle vuodelle. Musta on hieno kunnia ollut saada pitää Kuprua meillä koska tiedän kuinka paljon tuo poni merkitsee omistajilleen. Kyllähän siinä ihan erilainen fiilis on lähteä ajamaan tuollaista ponia, kun on tottunut töppöjalkaisia shettiksiä ajamaan. Ei sillä, että niissäkään vikaa olisi mutta vaihtelu virkistää itse kutakin ja Kuprun tulo potkaisi mua todella paljon eteenpäin ja sain aivan toisenlaista motivaatiota ponien ajamiseen.



Ne pienet onnistumiset kotona Ollin kanssa. Me ollaan sen kanssa rämmitty pohjamudissa niin kauan, että yksikin onnistunut lenkki tuntui jo ihan lottovoitolta. Olli on se poni, jonka kyytiin hypätessä unohtuu kaikki murheet ja paineet. Sen kanssa mä pystyn rentoutumaan täysin ja yksinkertaisesti nautin oikeastaan jokaisesta lenkistä sen kanssa. Muistan monet kerrat kun ollaan paineltu kiitolaukkaa hymyt korvissa pitkin teitä ja puolestaan monet kerrat, kun ollaan otettu reippaampaa ravipätkää ja kyllä on meinannut monta kertaa tulla kyynel silmään kelloa katsoessa.



Tämä nyt ei varmasti yllätä ketään mutta kyllä Ypäjän ponikuninkuusraviviikonloppu on vailla vertaansa. Yksi mun suurimmista unelmista toteutui siellä. Tuntuu, että toistan itseäni siitä, että edes viikkoa ennen startteja en ollut päättänyt starttaako Kupru siellä ollenkaan. Kuitenkin päästiin matkaan ja mukaan kilpailuun. Tästä isoin kiitos kuuluu hierojalle, joka kävi tekemässä ihmeitä. En olisi ikinä kuitenkaan kaikesta huolimatta uskonut, että tuodaan seppele mukana kotiin. Varmaan ainoa ihminen, joka siihen uskoi oli äiti ja siksi olikin hyvä, että äiti oli kokoajan mukana kaikessa koko reissun ajan.

© Marjukka Mahlamäki

Hienon vuoden päätti haikea päivä. Kun sain kuulla, että tämä vuosi jää mun viimeiseksi a-poni vuodeksi päätin, että tämä on myös Olivian viimeinen vuosi, kun se kilpailee. Kaikki startit, mitä Ollilla olen tänä vuonna ajanut olen vaan nauttinut siitä, että saan sillä ajaa. Tottakai niitä hyviä sijoituksia on aina toivottu mutta olen osannut olla tyytyväinen sijoituksiin myös sieltä toiselta päästä. Olin todella herkillä jo silloin, kun ilmoitin ponin viimeiseen starttiin. Olli on niin merkittävä poni mulle, että musta tuntui paljon haikeammalta ajaa sillä viimeinen startti, kuin mitä oman ponin kanssa. Oon todella kiitollinen siitä, kuinka paljon Olli on mua opettanut ja kaikesta muustakin mitä sen kanssa olen kokenut. Vaikka raviradat nyt jäikin taakse, niin onneksi me keretään vielä keräämään monet hienot kokemukset yhdessä!

© Vilja Kivinen

2 kommenttia:

  1. Kiitos vielä tätäkin kautta kun pidätte Kuprusta niin mahtavan hyvää huolta <3 En minä sitä kyllä muualle olisikaan ylläpitoon antanut ;) Vaikka ikävä on kova, niin mieltä lämmittää kun ponia pidetään kuin kukkaa kämmenellä siellä 65km päässä <3 :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuprukin pitää kyllä huolta että saa arvoistaan kohtelua! :D

      Poista

Kommenttisi näytetään vasta hyväksynnän jälkeen, ethän lähetä samaa viestiä kahdesti :) - Kiitos