Kesälomalla

Nyt voin vihdoin ilmoittaa, että mä olen lomalla! On ollut niin ihanaa nukkua rauhassa pitkään ja on saanut unohtaa kouluasiat. Tekee vaan niin älyttömän hyvää, kun ei tarvitse ajatella mitään kemiallisia ilmiöitä. Lomaahan on ollut vasta muutama päivä mutta mun sisäinenkello ja- kalenteri on kyllä jo aivan sekaisin. Niinhän se lomalla saa kai ollakkin!

Kupru on nyt asunut meillä reilun viikon ja oikein mukavasti meillä on taas lähtenyt sujumaan. Hieman toki vaatii itselle totuttelua ajaa tuommoista ponia, joka oikeasti menee kovaa. Kupru luo päivään kuitenkin aina pientä piristystä ihan vaan jo omalla tammamaisella luonteellaan. Ensimmäiset treenilenkit ollaan ajettu ja oikein positiivinen mieli on ainakin nyt toistaiseksi. Kyllä meidät pian nähdään startissakin jo!

Ofelian kanssa käytiin pyörähtämässä Miehikkälän harjoitusraveissa sunnuntaina 30.5. Meiltä on matkaa Miehikkälään reilu 100km ja syy miksi me sinne lähdettiin on se, että ykköselle oli palkintona Walhsteenin pikalukkovaljaat. Täytyy sanoa, etten hetkeäkään uskonut, että Ofelia ne sieltä kotiin toisi koska oltiin ylisarjassa ja takaa lähti pirun kovia poneja.

Matkaan lähdettiin tosiaan paalulta ja lähtö meni kyllä aivan penkin alle. Ei mahduttu meidän omalle radalle ollenkaan ja jäätiin muiden taakse. Ensimmäiseen kaarteeseen mennessä päästiin yhden ponin rinnalle, jossa Ofelia otti lyhyen laukan, minkä kerrankin sain nopeasti alas. Siirryttiin siis kaarteessa kolmanneksi ja takasuoran puolivälissä saavutettiin kaksi edellä menevää ponia ja heitettiin niille haastetta kolmannen kautta. Kärkiparin rinnalle päästessään Offe alkoi juoksemaan ja päästiin keulaan. Keulassa ponin tahti taas hiipui mutta kukaan ei ohi tullut ja maalilinja ylitettiin ensimmäisenä. Aika taisi olla 2.58 pintaan, joten ei kauhean kova mutta eipä tuolla puskaradalla muutkaan ponit tainneet hirveitä ennätyksiä juosta. Nyt on siis yhdet valjaat taas enemmän!

Oltsun kanssa ollaan jatkettu samalla kaavalla, kun tähänkin asti. Mitään huomattavaa harppausta ei ole tapahtunut suuntaan, eikä toiseen. Ilmoitin Ollinkin starttiin, vaikka en tiedä ollaanko me ihan valmiita siihen. Turhaa kai se täällä kotona on humputella ja startissahan sen sitten taas näkee, että missä oikeasti tällä hetkellä mennään. Kunhan Ollin mieli pysyy virkeänä ja se nauttii tekemisestä, niin se on tärkeintä!