Onnea ja epäonnea

Tällä viikolla käytiin kaksissa raveissa pyörähtämässä ja tämä postaus on pyhitetty niille. Kuprun kanssa aloitettiin tältä vuodelta yhteinen kilpakausi ja samalla tämä oli Kuprun kauden avausstartti. Ofelia starttasi puolestaan Loviisan poniraveissa, joissa Ollinkin piti olla mutta päällekkäisyyksien takia Olli jäi sieltä pois. Palataan nyt kuitenkin ensin torstaihin ja Kuprun starttiin.

Lähdettiin hyvissä ajoin ajamaan kohti Mikkeliä ja matka sujui mutkattomasti ja nopeasti. Radalla käytiin hakemassa voilokit ja otettiin poni pois kopista, jotta pääsin kävelyttelemään sitä. Kävelyttelyn jälkeen puin Kuprulle kamppeet niskaan ja kipusin itse selkään. Kävelyttelin vielä selästä hetken aikaa ja sitten kävin radalla lämmittämässä kaksi kierrosta väärään suuntaan.

Mentiin reipasta hölkkää muttei kuitenkaan liian kovaa ja täytyy kyllä sanoa, ettei Kupru ole ikinä tuntunut noin hyvältä selästä käsin! Yhden reippaamman pätkän otin myös ja siinäkin poni tuntui tosi hyvältä. Lämmityksen jälkeen vein Kuprun trailerin perään hetkeksi seisomaan. Neiti olisi kyllä ollut ihan meno päällä kokoajan ja milloin vaan valmis lähtemään juoksemaan.

Lähdin noin 10 minuuttia ennen starttia kävelyttämään ja hölkkäilemään. Mentiin ensimmäisenä esittelyyn koska lähdettiin takimmaisesta voltista. Esittelyn jälkeen annoin Kuprun ottaa vielä reippaamman pätkän ja edelleen poni tuntui ihan älyttömän hyvältä ohjien välissä. Tässä vaiheessa aattelin, että kyllä me rahoilla ollaan ainakin! Noh, eipä olisi pitänyt nuolasta ennenkuin tipahtaa.

Päästiin ekalla matkaan ja meidän voltin toinen poni lähti tosi kovaa. Me sitten Kuprun kanssa hypättiin heti ensimmäisellä askeleella laukalle. Kunnes saatiin ravirytmistä kiinni, niin Kupru laukkasi jo toistamiseen. Yritin rauhottaa tilannetta ja aattelin, että kyllä tämä vielä tästä mutta pari metriä ravia ja sitten taas tuli laukka. Tässä vaiheessahan Kupru olisi pitänyt jo hylätä mutta jatkettiin vielä hetki eteenpäin kunnes sama toistui taas, niin näin parhaaksi ratkaisuksi keskeyttää.

Radalta pois tullessa olin niin pettynyt ja vihainen. En vaan käsittänyt mistä tuo johtui koska Kupru oli niin älyttömän hyvän tuntuinen. Kävelytin hetken ponia varikolla, jotta sain kasattua omat hermoni ja vähän palauteltua ponia. En vielä tähänkään päivään mennessä keksi mitään muuta syytä, kun että Kupru otti niin kovat paineet lähtöhetkellä.

Tuolla hetkellä olin valmis heittämään hanskat tiskiin koska ärsytyksen määrä oli melkoisen suuri. Nyt kuitenkin tajuan, ettei ole mitään järkeä luovuttaa ensimmäisen vastoinkäymisen takia koska tällästähän tämä hevosurheilu on. Kupru oli kuitenkin vasta toista kertaa tänä vuonna radalla ja montesatula ei ole viittä kertaa enempää tämän vuoden aikana ollut selässä. Nyt vaan uutta yritystä putkeen! Ollaanhan tässä taas yhtä kokemusta rikkaampia ja ainakin Kupru oli lämmityksessä hillittömän hyväntuntuinen!

 

Sitten suunnataan kohti Loviisan poniraveja, jotka ravattiin siis eilen lauantaina. Kerrankin saatiin ajella aurinkoisessa säässä kohti raveja ja auton lämpömittari lähentelikin jo 25 astetta. Perille päästyä käytiin kirjaamassa meidät tulleiksi ja hakemassa voilokit. Otettiin seuraavaksi Ofelia pois kopista ja valjastelin sen. Lähdettiin reilua tuntia ennen starttia kävelyttelemään varikolle ja lähdin lämmittämään.
Hölköteltiin ensin rauhakseen reilun kierroksen verran ja sitten otettiin takasuoralla kovempi pätkä ja kyllähän kello jälleen ihan mukavia lukemia näytti! Lämmityksen jälkeen Ofelia pääsi "katoksille" seisomaan ja juotettiin sille melassivettä, mitä se kerrankin joi!

© Hanna Seppälä

Kattokaa ponia, älkää mua:)

Kävelyttelyjen jälkeen lähdettiin esittelyyn ja kohti voltti paikkaa. Ofelia starttasi kahden muun ponin kanssa 60m takamatkalta. Päästiin toisella liikkeelle ja Ofelia avasi meidän pakin poneista parhaiten ja alettiin kokoajan saavuttaa perusmatkan poneja. Ensimmäisessä kaarteessa päästiin suurimmasta osasta poneista ohi ja takasuoran alussa noustiin sijalle kolme. Edettiin kokoajan hyvää vauhtia ja viimeiseen kaarteeseen mennessä noustiin toisiksi. Loppusuoraa Ofe tuli tosi kovaa vauhtia ja noin 200m ennen maalia päästiin kärkipaikalle ja se pidettiin loppuun asti. Offe nappasi siis kolmannen voiton tälle kaudelle!

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Pikkuponi pyöräytti ennätykset uusiksi parantaen sitä viidellä sekunnilla lukemiin 2.48. Tämän vuoden tavoitteena oli päästä alle 2.50 ja nythän se meni alle sen ja varaakin vielä jäi! Olin ihan onneni kukkuloilla siihen asti, että päästiin radanporteista ulos ja saatiin eläinlääkärinavustaja peräämme ja meidät toivotettiin tervetulleiksi dobing-testiin. Purkasin ponin ja vietiin se dobing-karsinaan ja onneksi näytteen otossa ei kauaa kestänyt! Olin varma, että vietettäisiin siellä seuraavat pari tuntia, kun en ole ennen ponin kanssa sinne joutunut. Näytteet saatiin kuitenkin otettua ja päästiin pesun kautta lähtemään kohti Jaalaa.

© Krista Heikkilä

Tällä viikolla on saanut kyllä huomata, että eläinten kanssa voi tapahtua mitä tahansa. Pienen pettymyksen jälkeen oli hyvä, että Ofelian kanssa onnistuttiin, niin jaksaa sitten taas epäonnistuakkin. Kiitän vielä kaikkia kuvaajia ja nostan hattua jokaiselle, joka tämän postauksen lukee, sillä tämä näköjään venähti melko pitkäksi.:D