Lappeessa

Viime postaus kertoikin vähän ikävemmästä asiasta. Onneksi suurin tuska on helpottanut mutta voin sanoa, että kun tiistai iltana viimeisen kerran Tomin karsinassa istuin, niin tuli kyllä silmiin kyynel jos toinenkin. Olen ikuisesti kiitollinen tuolle papparaiselle kaikesta mitä siltä opin. Kopioin alle tekstin, minkä kirjoitin facebookkiin, mikä kertoo meidän parista yhteisestä kokemuksesta.

Tänään yks mun heppailu-uran merkittävimmistä poneista lähti laukkailemaa ikivihreille niityille..:(<3
Eipä riitä sormet ja varpaat kertomaa kuinka monta kertaa tätä pappaa on metsästetty ties miltä pellolta, kun herraa ei ole laitumella olo vaan sattunut kiinnostamaan. Monet kerrat oon myös itku silmässä juossu laitumelta tätä karkuu, kun Tomi on tullut korvat luimussa perässä. Tällä herralla ajoin ensimmäisen kerran raviradalla ja se jos joku olis pitäny saada videolle! Sillon jo vanhana ponina tää kiikutti mua ku märkää rättiä ympäri rataa, ilman mitää tuntumaa suuhun. Pienenä ratsastajan alkunakin kerran tipuin tämän ponin selästä, kun Tomi lähti jahtaamaan kissaa pois kentältä ja tässä samassa rytäkässä multa murtu käsi.. Näitä muistoja riittäis vaikka ja kuinka paljon ja onneks ne kaikki säilyy.
Tää poni on opettanu mulle ja monelle muulle niin paljon, että ei voi kun kiittää. Lepää rauhassa 31-vuotias Tomi <3

Lähdettiin tosiaan viime viikon tiistaina Kupru ja Offe kyydissä ajelemaan kohti Lappeeta. Lähdettiin tällä kertaa kahdestaan kaverini Veskun kanssa, kun äiti oli töissä. Oltiin yllättäen liian aikaisin radalla mutta onneksi ponit olivat rauhallisina trailerissa. Haettiin voilokit ja otettiin ponit pois ja kävelyteltiin niitä maastakäsin.

Valjasteltiin rauhassa ja kävelyteliin vielä hetki kärryiltä. Vesku tosiaan lämmitti Kuprun koska ponien starttien välillä oli niin lyhyt aika, että ponien lämmitykset olisivat menneet päällekkäin. Halusin kuitenkin Ofelian lämmittää itse. Vesku ajoi Kuprulla kolme rauhallista kierrosta vääräänsuuntaan ilman sekkiä. Kommentit lämmityksen jälkeen oli, että poni painoi kuulemma paljon ohjalle mutta tuntui hyvältä.

©Piatta Pöyry

Ofeliaa ei sen sijaan oikein voinut lämmityksen jälkeen kehuskella. Pikku neiti kävi ihan kierroksilla koko lämmityksen ja keskittyi kyllä ihan varmasti kaikkeen muuhun, kun itse juoksemiseen.. Yritin saada ponia vaan rennosti hölkkäilemaan, tosin ilman minkään näköistä tulosta. Otettiin vielä yksi reippaampi pätkä, jossa Offe ei edes yrittänyt juosta, eikä kyllä vauhtiakaan ottanut.

© Piatta Pöyry

Kuprun startti oli ensin ja se oli 1600m avoin autolähtö. Ilmoitin ponin tuonne ihan vaan siksi, että saadaan hyväksytty juoksu tälle vuodelle. Päästiin matkaan ja ajoin kyllä ihan kieli keskellä suuta, että päästään auton takaa ravia matkaan. Päästiin kolmanneksi etukaarteeseen mennessä mutta etusuoran alussa tulikin ensimmäinen laukka niin puskista, ettei oltu hirveän kaukana toisen ponin kyljestä. Kunhan saatiin ravirytmistä kiinni, niin pari ponia oli jo kerennyt ohi juosta, kunnes etukaarteessa tuli toinen pomppu. Sen jälkeen aloin vaan varmistelemaan, ettei kolmatta laukkaa tule. En yrittänytkään ajaa Kuprua äärirajoille asti, ettei sitä pomppua tule. Jatkettiin ravilla loppuun sakkaa ja jäätiin kuudensiksi eli viimeisiksi mutta kuitenkin ajalla 2.04! 

© Piatta pöyry

© Nea Halinen

Pikapikaa vaihdettiin poneja ja hyppäsin Offen kärryille. Startattiin 100m pakilta ja päästiin ekalla matkaan. Offe lähti tosi tahmeasti, eikä oikeastaan edennyt mihinkään. Koko matkan ajan poni oli tosi laiska, eikä oikein saanut vauhtia päälle missään vaiheessa. Ohitettiin muutama poni matkan aikana mutta maalissa oltiin vasta yhdeksänsinä. Keulakin meni tosi kovaa, niin tuollaiselta pakilta olisi pitänyt kyllä kovaa tulla. Kokonaisaika oli kyllä juoksuun nähden ihmeenkin kova, 2.51. Epäilin, että Offella olisi kiima alkamassa mutta ei se kotona ole kiiman merkkejä näyttänyt, niin jospa vaan sitten oli neidin mielestä huono päivä juosta.