Olivia&Ofelia: "Haaveet voi toteutuu, kun kakkuun puhaltaa täysii"

Huh. Mä en oikein nyt osaa aloittaa tätä postausta mitenkään kovin järkevästi. Johtuen siitä, että mun pään sisällä ei tapahdu mitään järkevää tällä hetkellä. Yritän saada kirjoitettua tästä postauksesta mahollisimman selkeän ja toivon, että ainakin pieni osa mun fiiliksistä välittyisi teillekkin! Palataan siis viikonloppuun ja Ypäjän ponikuninkuusraveihin 2015!

Perjantaina mulla oli tämän kesän viimenen työpäivä ja heti töistä päästyäni tulin kotiin ja pakkasin omat kamat kasaan. Ajettiin auto täynnä tavaraa tallille ja pakattiin ponien kamat kyytiin. Hain Kuprun ja Ofelian laitumelta ja laiteltiin niille suojat jalkoihin ja tsekattiin vielä viimeisen kerran, että varmasti kaikki tarvittava ja ei-niin-tarvittava oli autossa mukana. Sitten ponit kyytiin ja auton keula kohti Ypäjän hevosopistoa.

Meiltä ajeli Ypäjälle vajaa kolme tuntia yhden pysähdyksen kanssa. Pysähdyttiin Riihimäen abc:eella juottamassa poneja ja käytiin myös itse syömässä. Pysähdyksen jälkeen ajeltiin suoraan Ypäjälle, jonne löydettiin navigaattorin kanssa onneksi ihan helposti! Kun päästiin hevosopistolle, niin homma ei ollutkaan ihan niin selkeää koska meistä ei kumpikaan siellä ollut koskaan käynyt. Hetken pyörittyämme nähtiin tuttuja, jotka neuvoivat vähän meitä, niin saatiin ponit karsinoihin ja vietyä omat kamat yöpymispaikkaan. Ihan vaan vinkkinä, että kun lähdette ensimmäistä kertaa Ypäjälle, niin kannattaa tosiaan ottaa selvää mihin siellä on menossa!

Perjantai iltana lähdin vielä Kuprun ratsastamaan rennosti kentälle. Saatiin tallihenkilökunnalta onneksi hyvät ohjeet, jotta löydettiin sinne kentälle. Ratsastin tosiaan ihan vaan kaikki askellajit läpi ja vähän taivutteluja, jotta poni hieman rentoutuisi koska aivan vieraassa paikassa Kupru oli aika jännittynyt. Ratsastuksen jälkeen äiti kävi Ofen vielä kävelyttämässä. Hoidettiin ponit ja onneksi molemmat jäivät ihan rauhallisina karsinoihin syömään heiniä.

Lauantai aamuna käytiin seiskan jälkeen ruokkimassa tammat ja sen jälkeen suunnattiinkin itse aamupalalle. Kun oltiin itsemme ruokittu, niin suunnattiinkin talliin, jossa Kupru pääsi aamukävelylle ja Ofelia pesukarsinaan pesulle. Tuli pienenä järkytyksenä, että tuolla tallilla oli turvekuivitus. Joo, eihän siinä muuten mitään mutta voitte vaan kuvitella, miltä Ofelia näytti aamulla.. :D

Lähdettiin Ofelian kanssa joskus kymmenen jälkeen radalle. Ajettiin sinne autolla ja trailerilla, vaikka sinne ei tosiaan tallilta ollut pitkä matka mutta meillä oli kaikki kamat autossa, niin niiden saaminen varikolle olisi ollut isompi operaatio. Käytiin hakemassa voilokit ja aloin valjastamaan Offea.

Kun poni oli valmis, alettiin ottamaan siltä pumpulia pois korvista ja mulla oli jotenkin vasen peukalo riimun välissä ja kun Offe nykäsi päätään, niin siinä samalla mun peukalo ilmeisesti venähti. En voi edes sanoin kuvailla kuinka paljon sattui ja siksi luulinkin, että koko sormi murtui mutta onneksi pelkällä venähdyksellä selvittiin. Olin ihan kyyneleet silmissä, kun ensimmäisenä mieleen tuli, että pystynkö ajamaan ollenkaa. Offen lämmitys menikin tämän takia aika pyllylleen, enkä saanut oikein kunnolla otetta poniin.

Lämmityksen jälkeen sidottiin side peukalon ympärille, joka tuki sitä, ettei se pääse liikkumaan. No eipä se onneksi juurikaan ajamista enää haitannut. Offen lähtö pääsi ekalla matkaan ja parastaan poni ei kyllä näyttänyt koko startissa. Ypäjän rata on tosi kapea ja kun lähdettiin 80m takamatkalta liikkelle, niin takaa ei vaan yksinkertaisesti saanut tilaa. Jouduttiin kiertämään ihan avaruuskaistoja ja tottakai siinä tulee aina matkaa lisää. Maalissa oltiin kuitenkin neljänsinä, ei niin hyvällä ajalla 2.53.

Offen startin jälkeen purettiin poni ja laitettiin se koppiin ja ajettiin takaisin tallille Kuprua hakemaan. Hoidettiin ja pestiin Ofelia ja lähdettiin takaisin Kupru kyydissä. Vähän mua jännitti miten käy Kuprun kanssa koska onhan se aivan toista luokkaa ajaa, kun Ofelia mutta ei sormen kanssa muuta onglemaa ollut, kun että valjastaminen oli hieman haastavaa.

Reilua tuntia ennen kävin Kuprun lämmittämässä kaksi kierrosta ihan rauhallista hölkkää sekkia auki radalla. Neiti oli onneksi ihan rauhassa kopin takana, eikä ottanu stressiä mistään. Noin 20 minuuttia ennen starttia lähdettiin kävelemään. Saavuttiin esittelyyn ensimmäisinä ja koska kysehän oli poniruhtitar/ruhtinuus lähdöstä, niin kaikki osallistujat esiteltiin erikseen.

Avausmatkana oli 1600m, jossa startattiin ykkösinä paalulta. Päästiin ekalla matkaan ja onneksi meidän eteen tuli poni, jolta saatiin hyvä selkä. Kaarteeseen ajoin johtavan selässä ja siinä vaiheessa Kuprulla oli kyllä painetta sen verran, että olisin halunnut ajaa eteenpäin mutta meidän rinnalla oli poni, niin ei päästy etenemään. Etukaarteessa keulaponi laukkasi ja päästiin ihan varmaan metrin verran juoksemaan keulassa, kun takaponeja alkoi rymistellä ohi. Ajoin koko loppu matkan vaan niin lujaa, mitä poni kulki ja maalissa oltiin viidensinä ajalla 59,1. Aika oli pienoinen pettymys koska vauhti tuntui paljon kovemmalta startin aikana. Kupru kuitenkin oli toisena tammana maalissa ja vain 0,7 sekunttia johtavaa perässä ruhtinattaruuskilpailussa!

Illan aikana hoidettiin ja venyteltiin poneja mahdollisimman paljon. Yritin pitää vaan omat hermot kasassa, etten alkaisi odottaa liikoja Kuprulta. Kupru ja Ofelia oli molemmat onneksi illalla täysin normaaleja, niin voitiin hyvillä mielin käydä nukkumaan.

Sunnuntai aamuna pakattiin kaikki kamppeet ja ponit traileriin. Pieniä ongelmia meinasi tulla mutta onneksi tuolla oli ystävällisiä apukäsiä, niin vanhingoilta vältyttiin. Siivottiin meidän karsinat ja sotkut muutenkin tallista ja lähdettiin ajamaan kohti ravirataa.

Ofelia starttasi taas alkupään lähdöissä ja noh en viitsi kummemin kertoa Offesta mitään. Ponilla ei vaan yksinkertaisesti riittänyt mielenkiinto yhtään ja tulos oli myös sen mukainen. Oltiin maalissa toiseksi viimeisinä kuitenkin samalla ajalla mitä edellispäivänä. Se on nyt vaan uskottava, että Ofelia on vielä liian lapsellinen juoksemaan noin tiheästi kilpaa.

Offe oli sunnuntaina koko päivän Kuprun henkisenä tukena

Kuprun lämmitys sujui hyvin ja ajoin vielä rauhallisemmin, mitä edellispäivänä, sillä nyt edessä oli pidempi matka. Oli kova työ pitä hermot kasassa ja yritin etenkin Kuprun luona olla mahdollisimman rauhallinen, vaikka sydän hakkasi miljoonaa koko ajan. Venyttelin ja viilentelin Kuprua ennen starttia ja juotettiin poneja mahdollisimman paljon koko ajan koska koko viikonlopun ajan oli tosi lämmintä.

Lähdettiin ajoissa kävelyttämään ja koska sunnuntai oli aika dramaattinen päivä, niin meidän kävelyttelyt venähtikin melkein puoleen tuntiin ja jouduttiin välissä tulemaankin takaisin trailerille seisomaan. Siinä vaiheessa olin jo ihan jättämssä Kuprua pois koko startista, kun suututti niin paljon, ettei mikään mennyt niin kuin oltiin suunniteltu. No mutta toivottavasti kellekkään ei käynyt hirveän pahasti siinä rytäkässä, mitä radalla tapahtui!

Kun vihdoin ja viimein päästiin esittelyyn, niin olin jo ihan luovuttanut ja ajattelin, ettei mistään tule enää mitään. No päästiin taas ensimmäisellä matkaan ja saatiin onneksi taas hyvä selkä johtavan takaa, missä juosta. Pidettiin hyvää vauhtia koko ajan yllä mutta kierros juostuna Kupru tuntui niin hyvältä, että mun oli pakko tehdä päätös ja ajaa sillä keulaan. Kupru on tunnetusti huono juoksemaan keulassa ja siksi mua pelottikin se sinne ajaa. Hieman se jäi kaveria odottamaan ja kerran hipaisin piiskalla, niin sain vastineeksi sellaisen hännän heilautuksen, että ajattelin olevan parempi ponin juosta ihan itse omaa juoksuaan. Viimeisessä kaartessa näin sivusilmällä, että yksi poni on nousemassa meidän rinnalle ja en ole kyllä Kuprun kanssa ikinä ajanut, niin kovaa mitä loppusuoraa tultiin. Kupru teki kyllä niin huiman suorituksen ja maalilinja ylitettiin ensimmäisinä uudella ennätyksellä 53,5!

Voin kyllä kertoa, että tuossa tuli yksi jos toinenkin kyynel silmään. Eipä olisi Kuprun Suomen depyyttivoitto parempaan saumaan sattua! Vasta voittajahaastattelun jälkeen, kun ajelin varikolle tajusin istuvani RUHTINATTAREN kärryillä! Vaikka mä tiesin, että kyllä Kupru oli mennyt ruhtinatarkisaa johtavan ponin ohitse, niin silti en sitä uskaltanut myöntää ja aloin varikolla purkamaan ponia. Kun oli vähän ottanut jo kamoja pois mietin, että mitä hittoa mä teen ja laitoin kärryt takaisin ja hetken päästä jo kuulutettiinkin Kuprun olevan ruhtinatar. Eipä sitä kyllä meinannut todeksi uskoa ja oli kyllä ihan ehdottomasti elämäni hienoimpia hetkiä, kun käveltiin voittajakehää kohti. En tiennyt pitääkö mun itkeä vaiko nauraa, joten taisin tehdä vähän molempia.

Ruhtinas Miniatyr ja ruhtinatar Gudrun Gross

Niinkuin mä oon aika monessa haastattelussa jo sanonut, niin tosiaan paljon meillä on ongelmaa ollut ja pari viikkoa sitten en ollut vielä edes ihan varma lähdetäänkö me koko kisaan mukaan. Tuntui ihan hullulta olla siellä koska vaikka oon aina tiennyt Kuprun olevan pirun kova poni, niin tää kyllä yllätti jopa mutkin! Oon niin kiitollinen Mintulle ja Mirjalle, että Kuprun oon treenii saanut ja sain sen kanssa kokea jotain näin mhatavaa! Haluan kiittää myös kaikkia taustajoukkoja koska ilman teitä me ei Kuprun kanssa oltaisi tuolla seisottu. Kyllä matka kotiin lyheni puolella, kun tiesi, että meillä on ruhtinatar kyydissä.<3