Hieman on tämän postauksen julkaisukin näköjään myöhästynyt. Oon ollut nyt niin paljon töissä, että oon aina niin väsynyt, kun tulen tallilta, etten vaan jaksa avata sitä tietokonetta. En vaan käsitä, että kesälomapäivätkin alkaa olla kohta jo kahden käden sormilla laskettavissa. Ihan hullua koska yhtäkään niin sanottua lomapäivää en ole viettänyt.. No ehkä sitä vielä kerkeää. Nyt kuitenkin palataan perjantaihin 17.7.
Lähdettiin tosiaan tuolloin perjantaina Anttilan harjoitusraveihin, jotka ainakin kaikki Kymenlaaksolaiset tietävät. Nehän on tässä jo vuosien saatossa jo muodostunut perinteeksi, kun nopeasti pitkällä matematiikalla laskiessani laskin, että tämä oli jo viides vuosi peräjälkeen, kun ajoin siellä "kilpaa". Kyseessähän on siis pienet talkoovoimin järjestetyt harjoitusravit, jossa kuitenki voittajalle on aina ollut loimi ja kolmelle parhaalle pokaalit.
Mulle oli ilmoitettu ihan uusi tuttavuus Smedens Loudness sinne ajettavaksi. Tutummin Lada on siis 3-vuotias ruuna, joka oli tuolla ensimmäisessä startissaan. Jo lämmityksessä Lada tuntui oikein mukavalta ja ennenkaikkea ravaaminen tuntui sille tosi helpolta! Hölköteltiin kaksi kierrosta väärään suuntaan, jonka jälkeen poni sai huilahtaa Ofelian lämmityksen ajan kopin perässä.
 |
| © Linda Lantta |
 |
| © Linda Lantta |
Startattiin paalulta ja kyseessähän oli linjalähetys. Lähdettiin radalta kaksi matkaan ja kääntelinkin melkein heti johtavan selkään. Hetken ajan pysyttiin kärkiponin vauhdissa mutta koska se oli ihan ylivoimainen tuohon lähtöön, niin jäätiin siitä vähitellen koko ajan lisää. Lada juoksi tosi mukavasti ja tasaisesti ottamatta huomioon sitä, että joutuikin juoksemaan yksin ja meinasi puskea takasuoralla pois radalta varikon puolelle..:D Pidettiin kuitenkin kakkostila loppuun saakka ja kierros juostiin aikaan 3.20 ja risat. Pätkältä mentiin kyllä paljon kovempaa ja mä kyllä uskon, että tuosta ponista tullaan kuulemaan tulevaisuudessa, kunhan saa vain lisää kokemusta ja rutiinia!
 |
| © Nea Vahter |
 |
| © Nea Vahter |
 |
| © Iida Vottonen |
Offea ei todellakaan voinut lämmityksen jälkeen kehuskella. Siis en ihan heti muista koska Ofelia olisi noin huono ollut. Kokoajan sain käskeä, ettei nyt ihan kävelyksi heittänyt. Pienet ihme pomputkin otettiin, mikä ei kyllä Offelle ole todellakaan normaalia. Kerkesin jo hieman huolestua, että mikä sitä vaivaa mutta kopille vietyäni poni näyttikin olevan niin hirveässä kiimassa, kun vieressä seisoi ruuna...
 |
| © Linda Lantta |
 |
| © Linda Lantta |
Ladan voittajaseremonioiden jälkeen ajattelin olevan hyvin aikaa, sillä lähtöjen välillä piti olla 15min mutta heti kun pääsin varikolle, niin kuulutettiin että lähtöön on aikaa 2min. Ofelia oli siis vain seisonut, joten ihan kylmällä ponilla lähdettiin sitten starttiin.
Startti meni kaikin puolin niin päin pyllyä, etten edes oikein tiedä mitä sanoa. Kun alkukankeuksien jälkeen päästiin matkaan, niin Offe otti jos jonkunnäköistä laukkapomppua matkan aikana ja tuntui kyllä oikeasti tosi huonolta. Kertaakaan ei menty kellon mukaan alle 2.50 vauhtia. Kuitenkin kokonaisajaksi tuli 2.56 ja ylitettiin maalilinja viimeisenä. Mutta onneksi nämä oli vain harkkarit, niin ei harmita niin paljoa ja parempihan se on käydä epävirallisissa nuo huonot suoritukset tekemässä!
 |
| © Iida Vottonen |
Heti seuraavana aamuna pakattiin Kuprukka kyytiin ja otettiin suunnaksi Mikkeli. Olin päättänyt edellisen montestartin perusteella, että me ei osallistuta sm-monteen mutta äiti sai mut sitten Kuprun sinne ilmoittamaan ja hieno kokemushan tuo taas oli!
Lämmitin Kuprun kärryiltä ilman sekkiä. Ajoin lämmityksen tosi rauihassa korvat kiinni, ettei Kupru ota niin kamalia höyryjä jo heti alkuun, mitä viimeksi. Kupru tuntui oikein mukavalta radalla ja hölkötteli juuri sitä vauhtia, mitä sillä ajoin, eikä ruvennut pullailemaan kummemmin. Kävelyttelin vielä varikolla, jonka jälkeen vaihdettiin monte kamppeet niskaan!
 |
| © Anniina Kuhna |
Reilu 10minennen starttia lähdettiin kävelemään ja olin valmistautunut pahimpaan, että käy sama, mikä viimeksi. Esittelyn jälkeen sydän tykytti varmaan kahtasataa, kun pelkäsin laukkaa niin pajon. Kokoonnuttiin auton taakse ja päästiin matkaan. Kupru avasi
ravilla ja vielä tosi hyvin! Vaikka vierestä laukkasi poni niin Kupru ravasi ja etusuoralle kaarruttiin viidensinä. Ekat 500m juostuna musta tuntui, että Kupru hiukkasen antoi periksi ja tiputtiin aika paljon, kun poneja meni ohi. Etukaarteessa kuitenkin Kupru tsemppasi taas tosi hyvin ja saatiin rytmistä kiinni. Edettiin kokoajan ja viimeiseen kaarteeseen mennessä noustiin jo sijalle neljä ja se pidettiin loppuun sakka! Ravattiin koko matka ja ajaksi tuli 2.00, joka on Kuprun uusi autoennätys ja samalla uusi monte-ennätys.
 |
| © Anniina Kuhna |
 |
| © Annina Kuhna |
Olin niin ylpeä tuosta ponista! Pelkäsin oikeasti laukkaa ihan hirveästi
koska tosiaan viime montestartissa ei päästy edes 100m ravia ja nyt
neljässija Sm-montessa! Ihan käsittämättömän hyvä Kupru! Onneksi mulla
on äiti, joka potkii mua vähän eteenpäin, kun tosiaan itse en olisi sitä
tunne ilmoittanut.. :D
 |
| © Anniina Kuhna |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi näytetään vasta hyväksynnän jälkeen, ethän lähetä samaa viestiä kahdesti :) - Kiitos