Mitähän sitä nyt sanoisi

Huhhei melkein kuukauden tauko tässä taas vierähtänyt. En uskonut silloin, kun kaikki sanoivat, että lukio vie paljon aikaa mutta nyt voin kyllä omakohtasella okemuksella sanoa, että siihen menee aikaa aivan älyttömästi. Kun pääsen kotiin, pikapikaa syön ja vaihdan vaatteet, menen tallille, ajan ponit ja kappas vain kello onkin jo kahdeksan ja sitten vielä läksyt ja muut jutut siihen päälle. Edelliseen lauseeseen on kiteytetty syy miksei musta ja poneista ole blogin puolella kuulunut.

Mua on ahistanut hirveesti tää blogi tässä aikana ja oon saanut ask.fm:mään useita kysymyksiä anonyymeiltä siitä, miksen ole postannut pitkään aikaan. En ole vastannut kuin yhteen sellaseen ja se sai mut miettimään tän blogin kohtaloa. Mietin et onko tässä oikeesti mitään järkeä, jos mua ahistaa se, etten oo kirjottanu. Mulla oli blogi hetken ajan yksityisenä ja ajattelin poistaa tämän, muttei sekään tuntunut oikeelta. En haluaisi lopettaa sitä mistä tykkään ja mikä on mun keino purkaa ajatuksia. Päädyin siihen tulokseen, että kirjoitan silloin kuin kerkeän/jaksan, enkä ota mitään stressiä siitä. Koska väkisin väännetyt postaukset tuskin kiinnostavat yhtään ketään.

Mutta mitäs meille nyt kuuluu? Kupru vietiin takaisin kotii pari viikkoa sitten. Ajattelin, että se tuntuisi hirveän pahalta mutta onneksi ei. Pääsen Kuprukan kanssa kuitenkin jatkamaan samalla tavalla, toki huomioiden ensin koulunkäynnin ja omat ponit. Tuli jotenkin semmonen helpottunut olo kun sai vietyä Kuprun pois koska silloin kun koulu alkoi ei vaan yksinkertaisesti ollut aikaa kolmelle ponille. Eikä sekään oo mun mielestä oikein, että sillä viikolla kun koulu alkoi kerkesin liikuttamaan vaan Ollia ja Kuprua ja silloin se oli se mun oma poni, mikä jäi ilman liikuntaa. En halua, että tästä saa sellasta kuvaa, että Kupru olisi ollut mikään riesa, eieiei ja ei. Tykkään tosta ponista ihan älyttömästi ja jos vaan mulla olisi mahollisuus, niin voisin sen pitää meillä ihan kuinka kauan tahansa mutta kun ei ole.

Ollipollikin oli startissa ekaa kertaa tänä vuonna Lahden poniraveissa. Odotukset eivät olleet korkealla ja Olli suoriutui mun mielestä hyvin. Ennätyksestä jäätiin 10 sekunttia, mikä oli kyllä odotettavissa. Jos olisin ennen lähtöä ponia kerennyt vielä hölkkyytellä enenmmän, niin aika olisi ollut varmasti parempi mutta tyytyväinen olen näinkin.

Offen kanssa oltiin myös raveissa perjantaina Heinolassa. Sanoin, että jos tää poni tekee yhtä huonon suorituksen, mitä se on kotona tehnyt, niin se jää tauolle. Offe ei sitten ilmeisesti halunnut jäädä vielä tauolle koska tuloksena oli kolmas sija ja vielä paalulta juostuna! Yleensä Offe syttyy vähän jälkikäteen mutta nyt se yritti edes ihan pikkusen jo alkumatkasta. Ei se vieläkään itsestään kaikkea irti anna mutta kyllä oli positiivinen yllätys. Nyt katsotaan muutama startti vielä loppuvuodelle ja viimeistään sitten, kun hokkikelit alkavat niin pikkunen pääsee treenitauolle.

Siinäpä ne tärkeimmät kuulumiset nyt. Itselle on tosiaan tullut aika suurena yllätyksenä se, kuinka paljon kouluun joutuu nyt panostamaan. Tykkään kuitenkin lukiosta hirveen paljon enemmän, kuin peruskoulusta. Tuntuu jotenkin nyt järkevämmältä opiskella koska teen sen itseäni varten. Enää mua ei kukaan tuolla pakota olemaan ja jos mua ei joku aine kiinnosta niin sitten ei tarvitse juurikaan sitä ainetta opiskella. Mutta yritän nyt postailla sen verran, mitä aikaa löytyy :)!